Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Etsinnässä lisää aikaa neulomiselle

Oslo-pipoa voi tehdä paikassa kuin paikassa, kirjoneule vaatii keskittymistä.

Taina Joutsen

Kässälabra Rajamäen hiivatehtaalla täyttyy puheenporinasta ja pöytä nyyttäriherkuista. Jalovillan neuletreffit ovat alkamassa.

Ensimmäisenä paikalla ovat Nina Suutari, Maaret Virtanen, Iina Koskinen sekä Aikku, joka ei ammattinsa vuoksi halua esiintyä sukunimellään.

Nina Suutari kertoo hurahtaneensa neulomiseen 14-vuotiaana. Maaret Virtanen taas teki ensimmäiset lapasensa 5-vuotiaana virkkaamalla.

– Minä pyrin lapsesta asti tekemään yhdet lapaset talvessa. Sitten tuli kymmenen vuoden tauko, jonka jälkeen homma lähtikin lapasesta, Iina Koskinen nauraa.

Naiset nostavat keskeneräiset työnsä esille ja ryhtyvät hommiin. Yksi kertoo tekevänsä neulesuunnittelija Anna Johannan vaakaneuletakkia, toinen ties monettako Oslo-pipoa ja yhdellä on meneillään ukrainalaisten hyväksi myydyn mallin mukaiset Toivo-lapaset.

Tänään neuletreffeillä on aivan erityinen päivä, sillä pitkään odotettu Jenna Kostetin kirja Neulottu Kalevala on juuri ilmestynyt ja sen neuleohjeita aiotaan makustella yhdessä. Aikku on jo päättänyt ryhtyä neulomaan kirjan Suolaulu-villapaitaa.

Paljonko neulomiseen sitten käytetään aikaa? Yksimielinen vastaus kuuluu, että niin paljon kun vain ehtii.

– Kauppalistalla on etsinnässä lisää aikaa, Aikku kertoo.

Iina Koskiselle neulominen merkitsee aikaa pysähtymiseen ja pään tyhjentämiseen, Maaret Virtanen kuvailee sitä samanlaiseksi intohimoksi kuin palapelien tekemistä.

Kaikilla heillä on varastoissaan röykkiö keskeneräisiä töitä, ja sitäkin enemmän toteutumistaan odottavia haaveita.

– Kun kerran saisi itselle jonkun tekemänsä, Maaret Virtanen huokaa.

Eri tilanteisiin ja fiiliksiin tarvitaan eri neule. Esimerkiksi Oslo-pipoa voi tehdä paikassa kuin paikassa, mutta kirjoneule vaatii keskittymistä.

Moni neuloja pitää myös neulepäiväkirjaa Instagramissa. Sitten tulevat vielä neulepodcastit, jotka vaativat huomiota.

– Ne ovat parasta neulomaseuraa, paikalle saapunut Leena Pitkäniemi tuumaa.

Kerran kuukaudessa pidettävät neuletreffit järjestää Jalovilla -niminen yritys, jolla on Rajamäen hiivatehtaalla pieni kivijalkapuoti sekä Kässälabraksi ristitty tila erilaisia kokoontumisia varten. Yrityksen takana on rajamäkeläinen Johanna Salminen. Hän perusti Jalovillan nelisen vuotta sitten.

Jalovilla on keskittynyt suomalaisiin käsin värjättyihin villalankoihin. Saatavana on myös nurmijärveläisen Airikkalan tilan villoista kehrättyä lankaa.

– Eläinten hyvinvointi on minulle ykkösasia, samoin maatalouden, Johanna Salminen kertoo.

Yrityksensä kautta hän kokee voivansa tehdä valistustyötä näiden asioiden hyväksi.

– Miksi emme ostaisi suomalaista villalankaa, jos kerran ostamme kotimaista lihaakin? Salminen herättelee.

Osan Jalovillan langoista Salminen ostaa valmiiksi kehrättynä, osan hän kehräyttää. Hän värjää langat käsin kotimaisilla tekstiiliväreillä. Värin kiinnittämiseen hän käyttää Rajamäen etikkaa.

Jalovillan toimintaan on tullut lankojen rinnalle mukaan elämyksellisyys kurssien, neuleretriittien, tapahtumien ja käsityömatkailun muodossa. Kaksi kertaa vuodessa hiivatehtaalla järjestävien lankamarkkinoiden suosio on kasvanut tasaisesti. Pari viikkoa sitten pidetyssä tilaisuudessa kävi noin 400 markkinavierasta. Tietoa Jalovillan toiminnasta löytyy yrityksen verkkosivuilta sekä Instagramista ja Facebookista.