Vuoden nurmijärveläiseksi valittu Päivi Toivomäki yllättyi finaalipaikastaan äänestyksessä.
– Iso kiitos kaikille äänestäjille! Tämä oli voitto maaseudulle ja Nurmijärven maataloudelle. Jokaisen ihmisen pitää kuitenkin syödä päivittäin, Ylisjoen tilaa Klaukkalassa pitävä Päivi Toivomäki kommentoi voittoaan.
Toivomäki on pyörittänyt jo reilusti yli 20 vuotta Ylisjoen maatilaa yhdessä miehensä Tomin kanssa. Ensimmäiset kymmenen vuotta Ylisjoen tila keskittyi perusmaatalouteen. Sen jälkeen tilan vieressä kulkeva ulkoilureitti avattiin, jolloin ihmiset alkoivat liikkua tilan läheisyydessä.
– Jos joku olisi sanonut kymmenen vuotta sitten, että tulen järjestämään tilalla kaikkea tämmöistä, en olisi ikinä uskonut, Toivomäki sanoo viitaten muun muassa lehmien laitumille laskemiseen, joulumyyjäisiin sekä muuhun tilalla tapahtuvaan toimintaan, jonne kaikki ovat tervetulleita.
Toivomäen mukaan ihmiset ovat vieraantuneet maataloudesta. Hänelle on tärkeää, että he pääsevät tilalle seuraamaan, miten asiat tehdään.
– Maatilan sijainti on kieltämättä erikoinen. Uudet asukkaat ovat ihmeissään, että täällä on lehmiä laitumella.
Toivomäki myöntää työn olevan yksinäistä, joten ihmisiä on mukava tavata. Myös maatalouden tilanne painaa mieltä.
– Maataloudella on ollut monta huonoa vuotta. Ensi vuodesta tulee tiukka, varmasti moni pistää pillit pussiin, hän arvioi.
Ylisjoen tila on Klaukkalan ainoa lypsykarjatila. Muutenkin Nurmijärvellä on enää kourallinen maidontuottajia.
– Moni asia on itselle itsestään selvää, mutta kaupunkilaiselle uusi ja ihmeellinen.
Voitto maaseudulle.
Toivomäki on asunut Ylisjoen tilalla koko ikänsä. Hän on vanhempiensa ainoa lapsi ja ollut pienestä pitäen mukana maatilan töissä. Hänelle oli selvää, että tila jää aikanaan hänen hoiviinsa.
– Maailma ja maatalous ovat muuttuneet vuosien varrella, meidän on pitänyt olla muutoksessa mukana.
Toivomäellä ja hänen miehellään on poika Konsta, jonka käsiin Toivomäki toivoo voivansa tilan aikanaan jättää.
– Ei ole itsestäänselvyys, että lapset jatkavat maatilan töitä. Tässä työssä ollaan kuitenkin kiinni vuorokauden ympäri, vapautta mennä ja tehdä ei ole. Maatalous on yrittäjyyden yksi muoto. Joku kutsumus tähän pitää olla.
Toivomäen isän suku on lähtöisin Karjalasta. Ylisjoen tilan he ostivat 1940-luvulla lähdettyään kotiseudultaan evakkoon.
– Pappa oli nelikymppinen, kun hän osti tilan. Hän pyöritti tätä 30 vuotta. Sen jälkeen isäni oli tilan isäntänä 30 vuotta. Itse jatkan varmaan vielä senkin jälkeen, kun 30 vuotta tulee viiden vuoden päästä täyteen, jos terveyttä riittää, Toivomäki sanoo.
Talviaikaan suurin osa maatilan töistä koostuu karjanhoitotöistä ja teiden auraamisesta, jotka puoliso hoitaa. Eläimet vaativat hoitoa päivittäin.
– Menen joka aamu viideltä navettaan tekemään aamulypsyn ja katsomaan, että eläimillä on kaikki hyvin. Pois pääsen kello 8–8:30. Sen jälkeen alkaa paperi- ja kotityöt, joiden jälkeen palaan navettaan ruokkimaan lehmät. Kello 15:30 alkaa iltapäivähommat, kuten lypsy ja maidon myynti. Illalla on kokouksia ja palavereita. Minä olen ainoa, joka meillä lehmiä lypsää, joten pyrin ajoittamaan muut menot niin, että pääsen ajallaan iltalypsylle. Nukkumaan pääsen kello 22–23 aikaan.
Peltotöissä Toivomäki auttaa tarvittaessa, ne ovat puolison vastuualuetta.
– Tässä työssä on tavallaan oma vapaus, mutta lypsyajat tulee pitää säännöllisinä.
Parasta maatilan töissä on se, että saa olla itse itsensä herra, vaikka tietyt asiat päätetäänkin muualla.
– On hienoa tehdä työtä, jolla on merkitys. Ihmiset saavat ruokaa. Keväällä seuraamme kasvun ihmettä, kun viljelykset lähtevät kasvamaan. Samalla mietimme, miten saamme hyvän sadon tänä vuonna. Tässä työssä joutuu aina haastamaan itseään.
– Sanotaan, että viljelijä on ikuinen optimisti. Aina lähdetään into piukeana uutta satokautta kohti, vaikka edelliset vuodet olisivat olleet huonoja, Toivomäki sanoo.
Hän toivoo ihmisten ymmärtävän ettei ruoka tule kaupasta, vaan kauppaan.
– Maailmantilanne on näyttänyt sen, ettemme voi tuudittautua siihen, että saamme ruokaa ulkomailta.
Lypsykarjaa on ollut Ylisjoen tilalla vuodesta 1918. Se on ollut tilan päätuotanto vuosikausia, mutta nyt enää yksi monista tuotannonhaaroista.
– Viljan viljelyllä on jopa isompi merkitys nykyään. Suoramyynti on tullut mukaan jo 40–60-luvulla, jolloin maatiloja oli enemmän, mutta pienemmässä mittakaavassa.
Toivomäen mukaan ihmiset ovat löytäneet uudestaan maatilat ja haluavat ostaa maidot sekä lihat suoraan tilalta.