”Kaikista kivointa on kivellä hyppiminen!” – Riihipuiston päiväkodilla jo kolme laatutunnusta Metsämörri-toiminnasta

Veeti Varis avaa metsänportin ja kuiskuttaa Lilli-leppäkertulle luontonimensä. Sitten Veeti Varis, Essi Ensilumi ja Heli Halla pujahtavat sisään lumiseen metsään.

Veeti Järvinen ja Essi Kuittinen ovat Riihipuiston päiväkotilaisia Klaukkalasta. Heli Viio-Juusola työskentelee päiväkodissa varhaiskasvatuksen lastenhoitajana. Lisäksi hän on Suomen Ladun koulutettu metsämörriohjaaja ja käynyt hiljattain myös metsänuppusten ja metsämyttysten täydennyskoulutuksen.

Entäpä Lilli? Leppis on päiväkodin alle 3-vuotiaiden Metsänuppusten maskotti. Isompien maskotti, Metsämörri-satuhahmo, saapuu paikalle 3–5-vuotiaiden Metsämörrien sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajien Anne ”Aurinko” Marttilan ja Sari ”Sammal” Niemen kanssa, metsämörriohjaajia hekin.

Metsämörreily on alkanut jo päiväkodilla.

– Siellä lapset kuiskaavat luontonimensä mörrin korvaan, lauletaan mörrilaulu ja tarkistetaan retkelle lähtijöiden määrä, kertoo Sari Niemi.

Hänen ryhmänsä Metsämörrit käyvät joka viikko metsäretkillä, pienemmät Myttyset retkeilevät lapsen iän ja kehitystason huomioiden mahdollisimman usein. Sari Niemi ja Heli Viio-Juusola ovat vetäneet Metsämörri-toimintaa Riihipuiston päiväkodissa vuodesta 2017 lähtien. He korostavat sitä, että kun koko päiväkodin henkilökunta suhtautuu metsämörreilyyn avoimin mielin, metsään kyllä päästään.

Metsämörri-retkellä opetellaan Niemen ja Viio-Juusolan mukaan samoja varhaiskasvatussuunnitelman mukaisia asioita, joita opetellaan myös päiväkodilla.

– Paitsi, että luonto antaa erilaisia mahdollisuuksia kuin päiväkodin piha, naiset tuumaavat.

Ohjattu toiminta sisältää retkillä vaikkapa laulamista, lukemista, matematiikkaa sekä liikenteessä liikkumisen taitoja. Luonnon kunnioittaminen on tärkeässä asemassa.

– Ohjatun toiminnan rinnalla vapaa leikki ja se, että saa tutkia ja oivaltaa itse, ovat tärkeitä asioita, ohjaajat kertovat.

Metsäretkellä on myös sääntöjä.

– Ei saa karata, ilmoittaa yksi pikkumies.

Ohjaajien mukaan tämä tarkoittaa sitä, että aikuisten ja lasten pitää pysyä näköetäisyydellä toisistaan.

– Ei saa istua mehiläispesään, tietää toinen retkeilijä.

Ja kun aikuinen päästää kutsuhuudon holi koli kok, kutsua pitää noudattaa.

– Jos joku retkeläinen löytää jotakin mukavaa, siitä on hyvä kertoa aikuisille, niin löytöä voidaan tutkia yhdessä, Heli Viio-Juusola muistuttaa.

Hiljattain tällainen löytö oli peurankakka. Jäljistä selvisi, että metsän läpi oli mennyt iso ja pieni peura.

Retkellä saa kiipeillä, hyppiä, liikkua, leikkiä ja tutkia. Ja totta kai syödä eväitä. Isommilla lapsilla on omat metsäretkireput, joihin lasten vanhemmat pakkaavat retkipäivän eväät ja muun tarpeellisen. Pienemmillä on yksi yhteinen reppu, ja kaikki reput asetellaan retken ajaksi reppupuun alle.

Mikä sitten on kaikista kivointa?

– Kivellä hyppiminen ja kivaa on, tuumaavat kaverukset Väinö ”Varis” Järvinen ja Unto ”Usva” Kuittinen.

Riihipuiston päiväkoti on saanut tänä syksynä kolmatta kertaa Suomen Ladun myöntämän laatutunnuksen Metsämörri-toiminnastaan.

– Tunnuksen myöntämisessä käytetään vankkaa kriteeristöä, retkeilyn tulee esimerkiksi olla viikoittaista ja retkelle pitää lähteä säässä kuin säässä, kertoo varhaiskasvatuksen koordinaattori Hanna Karvonen.

Metsämörri-toimintaa toteutetaan hänen mukaansa useissa kunnan varhaiskasvatusyksikössä.