Mä olen syntynyt tuossa 300 metrin päässä, Make sanoo ja viittilöi koilliseen kohti lapsuudenkotiaan, maatilaa.
Olemme Markku Haapaniemen eli Maken olohuoneessa Mäntsälän Hautjärvellä. Hän on Nurmijärven Uutisten, Keski-Uusimaan ja Mäntsälän Uutisten pilapiirtäjä. Nurmijärven Uutisten lukijat saavat nauttia Maken piirroksista lauantaisin.
Markku Haapaniemi valittiin Mäntsälän tämän vuoden yksinyrittäjäksi lokakuussa.
– Palkinto oli hieno tunnustus yksinyrittämiselle. Ja että joku oikeasti arvostaa tällaista katoavaa kansanperinnettä, Make sanoo palkinnosta.
Make nostaa pöydälle raamattunsa. Se on Maxi-Kari, Kari Suomalaisen tuhat piirrosta vuosilta 1951–1985. 50-luvun lopulla syntyneen Maken lapsuuden isoja hahmoja oli Hesarin Kari.
– Tykkäsin sarjakuvista. Sitten meillä alkoi tulla Hesari 60-luvulla. Faija tilasi sen käytännössä Karin takia. Ihmettelin mitä äijät aina nauraa Hesarista, kunnes tajusin, että Karin piirroksia. Miehet olivat sodankäyneitä jermuja. Oli elämys nähdä heidän nauravan. Opin, että huumorilla on valtaisa merkitys elämässä.
Lapsuuden sarjakuvat näkyvät kädenjäljessä vieläkin. Suosikkeja olivat muun muassa Harald Hirmuinen ja Punasulka.
– Nenät on Punasulasta, Make kertoo.
Pienet kohut ovat tervetulleita.
Pilapiirroksen merkitys oli suuri 60-luvulla. Kari vapautti naurut aiheilla, jotka olivat hyssyttelyn alla. Nyt maailma on somen kautta entistä täydempi kuvista.
– Meemit haastavat piirtämistä. Päivällä ajattelet, että tosta voisi tehdä. Kun menet illalla katsomaan nettiin, niin siellä on aiheesta vaikka kuinka monta meemiä, Make sadattelee.
– Toisaalta siinä on oppi. Sama, minkä sain, kun Keski-Uusimaassa ollessa opiskelin markkinointia. Kouluttaja sanoi, että tehkää 10–15 ideaa. Seuraavaksi heittäkää ne roskiin. Joku on keksinyt ne kuitenkin. Sitten alkaa tulla.
Makella on tietynlainen suoja siinä, että hän tekee valtakunnallisten ja yleismaailmallisten aiheiden lisäksi paljon paikallista.
– Meemit eivät juuri koske paikallisia päättäjiä.
Kuulopuheiden mukaan monet päättäjät keräävät piirroksia itsestään.
– Originaalien myyminen ei kuitenkaan ole tavoite, vaan piirroksilla on tarkoitus tuoda esiin lukijoille tärkeitä aiheita hassujen kuvakulmien kautta.
Ainakin poliitikoissa on joitakin, jotka ymmärtävät Maken lempeän piruilun ja itsetunto kestää sen.
Paikalliset päättäjät ovat päässeet Maken hellään käsittelyyn. Eniten innoitusta antavat värikkäät ja toimeliaat persoonat, kuten kaupungin- ja kunnanjohtajat, Make kertoo.
– En vaadi täydellisyyttä, vaan pienet kohut ovat tervetulleita, Make virnistää.
Maken tie piirtäjäksi oli koukeroista kynänjälkeä.
– Olin oppinut lehden teon Orimattilassa. Huomasin keväällä 1984, että Keski-Uusimaa haki taittajaa. Ajattelin, että mulla on hieno puolen vuoden kokemus siitä.
Make ihmettelee, miten helppoa oli päästä alalle.
– Sovin Vanhatalon Sepon kanssa työhaastattelun. Hän kysyi, että onko mulla mitään erityistaitoja. Mulla oli yksi lehti mukana. Olin piirtänyt siihen kalan tekemääni K-kauppiaan mainokseen. Se muistutti kristittyjen kalasymbolia. Mä sanoin, että joo, mä piirrän tällaisia. Seppo kysyi, että koska mä voin aloittaa. Mä sanoin, että tä? Make nauraa.
– Menin sitten aika pian Auskin (päätoimittaja Auvo Kantola) juttusille ja kerroin, että piirrän. Hän sanoi, että tuo näyte. Tein jostain paikallisesta aiheesta ja vein sen aamulla. Sitten ei kuulunut mitään. Ajattelin, että pitäiskö kysyä, mutta päätin olla häiritsemättä. Aamulla, kun tulin töihin ja avasin lehden, niin piirros oli siinä. Aika suoraa toimintaa.
Työrupeamasta Keski-Uusimaassa tuli 15 vuoden pituinen. Vuodesta 1999 Make on ollut yrittäjä ja piirtäjä. Työkseen hän tekee paitsi pilapiirroksia myös sarjakuvia ja kuvituksia ammatti- ynnä muihin lehtiin, karikatyyri -hupitauluja juhlahenkilöistä ja muuta kuvitusta.