Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä sai riveihinsä todellisen osaajan, kun pitkään innovaatiojohtajana haastavien projektitöiden parissa paininut koulun entinen opiskelija Jarkko Räsänen halusi vaihtaa opettamisen ja opetuksen kehittämisen pariin.
Kollega ylisti Räsäsen saapumista teknisen suunnittelun oppilinjalle ”taivaan lahjaksi”, mutta mikä sai Räsäsen hyppäämään hyväpalkkaisesta työelämästä opettajaksi? Omien sanojensa mukaan Räsänen siirtyi arvojensa ja visionsa vuoksi.
– Hain työajalle ihmisläheisempää merkitystä, että saisi kosketusta ihmisiin ja heidän elämäänsä ja voisin tuottaa enemmän pehmeiden arvojen mukaista lopputulosta ja olla hyödyllinen yhteisölle.
Arvojen lisäksi hänellä on visiona tehdä Keudasta teknisen suunnittelun ykköskoulu. Ei pelkästään opinahjon, vaan oppilaiden vuoksi.
– Tämä on yksi haaste, joka minua tässä työssä kiinnostaa. Tulen itse täysin ammattitaitoisena työelämän puolelta, niin kiinnostaa miten me voimme nostaa koulutuksen tasoa, että se ala, mihin nämä ihmiset valmistuvat, hyötyy opetuksesta.
Hain työajalle ihmisläheisempää merkitystä.
Räsänen tietää, mistä hän puhuu. Hän on työskennellyt kymmenen vuotta innovaatiojohtajana FCG:lla, jossa työnkuvaan kuului muun muassa järjestelmien kehittämistä ja tietomallintamista isoille suunnittelutoimistoille ja isojen projektien vetämistä monihenkisen tiimin esimiehenä. Vaativiin projekteihin kuului muun muassa Keski-Pasilan Veturitie, Blominmäen kalliopuhdistamo ja Tampereen seudun jätevedenpuhdistamo.
Työelämässä syntynyt visio ajoi lopulta Räsäsen takaisin vanhaan opinahjoonsa kehittämään teknisen suunnittelun opetusta. Hän haluaa, että ihmisiä ei kouluteta kiintiön tai oppivelvollisuuden vuoksi, vaan koulusta valmistuisi ammattitaitoista työvoimaa suoraan alan tarpeisiin.
– Katsoin huolestuneena, että mikäli meidän osaaminen ja kyvykkyys laskee Suomessa, niin meidän kilpailukykymme kansainvälisillä markkinoilla laskee myös.
– Emme enää elä 90-luvun buumissa, jossa Nokia oli maailman kärkeä. Tästä täytyisi kehittyä.
Räsänen on itse nähnyt työelämässä, että tekniset suunnittelijat voisivat tehdä yhteistyössä paljonkin rutiinitehtäviä, joita diplomi-insinöörit nykyään tekevät. Tarvitaan niin sanottu ”suunnitteluassistentti 2.0.”.
– Tavoite olisi, että yrityksille syntyisi luottamus jakaa työkenttää, sillä diplomi-insinööreistä on Suomessa huutava pula ja niitä ei esimerkiksi talotekniikan alalle yhtäkkiä synny.
– Kun olen vetänyt suunnitteluhankkeita vuosikausia ja toiminut myös 10 henkisen assistenttitiimin esimiehenä, niin olen itse implementoinut suunnitteluassistentteja hanketehtäviin ja näkisin, että jos tätä saisi laajennettua kansallisella tasolla, niin se auttaisi resurssipulassa, Räsänen visioi.
Myös opetuksen uudelleen järjestämisessä riittää töitä. Räsänen on mukana muotoilemassa ja kehittämässä opetushallituksen tutkintouudistusta. Opettamiseen liittyvissä ongelmissa, kuten pätevien opettajien saatavuudessa, on haasteita.
– Opettamisen ala joutuu kilpailemaan teollisuuden kanssa, ja esimerkiksi rakentamisen yritykset ja suunnittelutoimistot pitävät kynsin ja hampain osaajistaan kiinni. Se tuottaa haasteita löytää opettajia riittävästi, ja se on myös muidenkin oppilaitosten kuin Keudan ongelma.
Räsänen pohtiikin opettajien roolia uudelleen ja peräänkuuluttaa sitä, että opetustyössä pääsee vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Työ voisi toimia inspiroivana vastapainona arkityölle. Sen vuoksi Räsänenkin palasi entiseen opinahjoonsa.