Tuula Stenius väittelee lasten huumorista. Tieto on aikuisille opettavaista.
Huumori on vaikea laji.
Työpaikoilla arvostetaan sosiaalisesti notkeita persoonia, joilta lohkeaa tunnelmaa keventävää komiikkaa.
Päiväkodeissa saattaa tilanne olla toinen. Henkilökunnan mielestä onnistunut päivä on yleensä rauhallinen ja toiminta pysyy aikataulussa.
– Sääntöilmapiiri ja tiukka järjestys isossa päiväkotiryhmässä antavat harvoin tilaa huumorille ja leppoisalle ilmapiirille, sanoo lasten huumoria tutkiva Tuula Stenius.
Hän opetti psykologiaa ja kasvatusaineita 15 vuotta Järvenpäässä Step-ammattioppilaitoksessa ennen kuin jäi eläkkeelle.
– Kun täytin 60 vuotta, halusin tehdä jotain hyödyllistä. Päädyin tutkimaan lasten huumoria, jota on tutkittu Suomessa vähän.
Aineistoa varten hän seurasi 1–6-vuotiaiden päiväkotiryhmiä, joissa hän havainnoi varsinkin lasten viljelemää huumoria.
Päätelmät ja analyysit alkavat olla kasassa, ja väitöstilaisuus pidetään loppukesällä.
– Sen jälkeen kirjoitan aiheesta kirjan, jossa on konkreettisia ehdotuksia huumorin ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen päiväkodeissa.
Väitöskirjatutkija huvittuu tilannekomiikasta ja kokousten keventämisestä.
Päiväkotiryhmien hupailijat tuntuvat näkevän kaikkialla jotain huvittavaa. Steniuksen mukaan lapsihupailija rakentaa mukavalla tavalla hauskaa ilmapiiriä.
Suurissa aikuisjohtoisissa ryhmissä hupailija ei pääse oikeuksiinsa, koska siellä pyritään rauhallisuuteen, ryhmän hallintaan ja aikatauluissa pysymiseen.
– Osallisuutta painottavissa pienryhmissä lapset ja aikuiset tekevät asioita yhdessä. Siellä on tilaa yhteiselle hauskuudelle.
Lapsille huumorin käyttö on osa leikkiä ja leikillisyyttä. Pitkien odotusten aikana lapsi purkaa tunteitaan ja energiaa herkästi hassuttelulla.
– Lapset ovat taitavia keventämään tylsyyttä. Lasten huumori ei ole tahallista aikuisten ärsyttämistä, vaikka moni aikuinen niin ajattelee. Aikuiset tulkitsevat nämä tilanteet usein häiritsemisenä tai aikuisen haastamisena.
Monien aikuisten mielestä huumorista voidaan puhua vasta sitten, kun siinä on jotain älyllisesti oivaltavaa kuten vitsi.
Ehkä Suomessa aikuisten huumorintajua arvostetaan enemmän kuin lapsen.
– Suomalaiseen äänimaisemaan saisi mahtua enemmän lasten iloa ja naurua. Suuntaus on se, että lapsilta haluaan olla rauhassa hotellissa, ravintolassa ja jopa uimarannalla, Stenius kummeksuu.
Pissa- ja kakkahuumorin lisäksi lapsia naurattavat yllättävät yhdistelmät ja absurdit jutut.
Myös pellejutut ja naaman vääntelyt, hassut sanat ja lorut naurattavat. Hauskaa on siansaksan puhuminen sekä liikuntaleikeissä hyppelyt, äkkikäännökset ja kaatumiset.
Mitä enemmän aikuinen on lasten huumorissa sisällä ja hassuttelee lapsen kanssa, sitä enemmän hän myös pystyy vaikuttamaan huumorin kehitykseen ja sen oppimiseen.
– Aikuisten on hyvä tietää huumorintajun kehittymisestä esimerkiksi se, että pienet lapset eivät ymmärrä vielä ironiaa eikä sarkasmia, tutkija sanoo.
Usein aikuisten tiukka suhtautuminen hassutteluun lisää vettä myllyyn.
Tuula Stenius antaa muutaman käytännön vinkin päiväkoteihin.
– Suosittelen pienryhmissä toimimista. Silloin kaikilla lapsilla on enemmän sananvaltaa. Hyödyntäkää hupailijat ryhmän ilopillereinä.
– Ehdotan aikuisille lasten kanssa ruokailua samassa pöydässä. Ruokailu voi olla mukava sosiaalinen tapahtuma, jossa saa puhua ja nauraa. Samalla voidaan opetella hyvä ruokatapoja kuten kiittämistä, kauniisti pyytämistä ja ruokailuvälineiden käyttöä.
Väitöskirjatutkija huvittuu tilannekomiikasta ja pitkiksi venyneiden kokousten keventämisestä.
– Hauskaa on sanoilla leikkiminen ja arkisten asioiden kääntäminen koomisiksi tyyliin ”kuvittele, jos”, hän sanoo.