Rakennustyömailla ahkeroivat apumiehet elävät keskimäärin huomattavasti lyhyemmän elämän kuin muut suomalaiset palkansaajamiehet keskimäärin. Tuoreen väitöskirjan mukaan heidän kuolleisuutensa oli lähes kaksinkertainen kaikkiin palkansaajamiehiin verrattuna.
Tämä käy ilmi Helsingin yliopistossa tarkastetusta Hanna Rinteen väitöskirjasta, jossa hän tutki tavallista korkeamman kuolleisuuden työntekijäammatteja. Tutkimuksessa verrattiin eri alojen ammattilaisia vuonna 2000 ja sitä, millainen heidän kuolleisuutensa oli vuosina 2001-2015. Rakennusalan apumiehillä tulokset olivat kaikkein heikoimmat.
Miehistä myös eristäjät, maalarit ja varsinaiset rakennustyöntekijät kuolivat keskivertoa nuorempina.
Tutkimuksessa erottautui kaikkiaan 31 miesten ja 11 naisten työntekijäammattia, joissa on edelleen tavallista korkeampi ammattikuolleisuus.
– Näissä ammateissa on vähintään viidennes korkeampi kuolleisuus kuin kaikissa ammateissa keskimäärin, Rinne kertoo.
Näitä korkean kuolleisuusriskin ammatteja ovat molemmilla sukupuolilla tarjoilija, siivooja, kiinteistönhuoltaja, sanomalehtien ja mainosten jakelija, pakkaaja ja varastotyöntekijä.
Miesten kuolleisuus oli korkea myös useilla rakennustyöntekijöillä, konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä kuljetustyöntekijöillä.
Rinteen väitöstutkimuksen mukaan korkeaan kuolleisuuteen vaikuttavat muun muassa tulotaso, työttömyys ja koulutustaso.
– Kuolleisuutta voitaisiin vähentää parantamalla fyysisiä ja psyykkisiä työoloja. Samoin esimerkiksi terveystarkastuksia voitaisiin lisätä juuri näillä korkean kuolleisuuden ammattialoilla. Tästä olisi hyötyä paitsi työntekijöille myös työnantajille, Rinne arvioi.
Vaikka osa raskaista, fyysisesti vaativista ammateista onkin hyvin palkattuja, hyvä palkkataso ei yksinään vähennä ammattikuolleisuutta. Näistä ammateista hyviä esimerkkejä ovat muun muassa merenkulkijat ja paperityöntekijät.
Rakennusalan työntekijät kuolevat siis edelleen huomattavasti nuorempina kuin esimerkiksi toimistotyöntekijät.
Kuolleisuutta rakennusalalla kasvattavat etenkin tapaturmien suuri määrä, syöpävaaralliset myrkyt ja kehnot elintavat. Suomalaisilla rakennustyömailla kuolee työtapaturmissa vuosittain viidestä kymmeneen työntekijää.
– Toki tilanne on parantunut huomattavasti, jos verrataan tilannetta esimerkiksi 1970-lukuun, jolloin työmailla saattoi kuolla pari kolmekin työntekijää kuukaudessa. Noista luvuista ollaan tultu reilusti alaspäin, vaikka ilman muuta yksikin työmaatapaturma on liikaa, muistuttaa Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen.
Hän ei omien sanojensa mukaan tiedä muita aloja, joilla kuolemaan johtaa näin moni tapaturma vuodessa.
– Ei ole ihme, että rakennustyötä pidetään toisinaan Suomen vaarallisimpana ammattina, Jääskeläinen myöntää.
Haitalliset aineet ovat etenkin rakennusalan ammattilaisten terveysuhkana. Työmailla leviävä kvartsipöly on yksi niistä 25 aineesta, jotka on vuonna 2020 nimetty syöpää aiheuttavaksi. Rakennusteollisuudessa käsitellyistä aineista syöpävaarallisten aineiden listalla oli aiemmin vain kolme ainetta. Kvartsipitoisessa rakennuspölyssä esiintyy lisäksi myös piioksidipölyä, joka sekin aiheuttaa syöpää.
– Tämän listan laajentaminen ja sen nostaminen esiin on askel eteenpäin. Esimerkiksi asbestin vaaroista rakennusten purkutyömailla on puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta varsinkin kvartsipölyn aiheuttama syöpäriski on kyllä yllättänyt asiantuntijatkin melkeinpä housut kintuissa, kertoo Tapio Jääskeläinen.
Jääskeläisen mukaan rakennustyömailla leijuvaan pölyyn on aiemmin suhtauduttu turhan kevyesti.
– Olen joskus sanonut, että työmailla on ennen ollut käytössä narskumittari: jos kivipöly ei ole narskunut hampaiden välissä, silloin ilmassa ei ole ollut haitallisia aineita. Mutta eihän se suinkaan näin ole.
Rakennusliitossa tiedostetaan myös terveellisen ravinnon merkitys tekijänä, joka parantaa työturvallisuutta. Vuosien varrella valistus on purrut raavaiden rakennusmiestenkin ruokailutottumuksiin.
Vuosina 2007–2008 nuorille rakennusmiehille suunnattiin Hyvät eväät -kampanja, jossa kolme Eväsmiestä kävi 700 rakennusalan oppilaitoksessa ja 700 rakennustyömaalla, joissa kohdattiin kasvokkain yli 30 000 henkilöä.
Palautekyselyn mukaan Eväsmiesten tapaamisella oli vaikutusta ruokavalintoihin: vastaajista peräti 84 prosenttia kertoi muutoksia tapahtuneen. Yli puolet vastaajista kertoi lisänneensä kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä, vähentäneensä pikaruoan syöntiä ja alkaneensa syödä säännöllisemmin.
– Kyllä tässä suhteessa on tapahtunut edistystä. Toki moni on edelleen välipala- ja hampparilinjalla, mutta aina enemmän näkee nuoria miehiä, jotka tulevat taukotiloihin salaattikulhojen kanssa, Jääskeläinen kertoo.