Näkövammainen sotaveteraani Yrjö Saraste laatii mielipidekirjoituksen liki joka päivä.
Sotaveteraani ja näkövammainen Yrjö Saraste, 99, istuu tietokoneensa ääressä kotonaan Helsingin Konalassa ja hakee näppäimen toisensa jälkeen oikean käden etusormella.
Vasemmassa kädessä on suurennuslasi, joka auttaa löytämään oikean merkin.
Tietokoneen näyttö on suurennettu siten, että tekstiä syntyy kahdelle riville noin kymmenen sentin korkuisilla kirjaimilla.
– Tämä on hirveän hidasta, Saraste toteaa.
Napakan mielipidekirjoituksen laatimisessa saattaa mennä 3–4 tuntia.
Tietokoneen käyttö on hankalaa siitäkin syystä, että näytölle mahtuu kaksi tiedostokuvaketta kerrallaan, jotta Saraste näkee lukea niiden nimet.
Yksi tiedosto on nimetty Pulloksi.
– Siinä on lista ihmistä, joille pitää lähettää pullo kuolemani jälkeen, Saraste hihittää.
Tiedostoja hänellä riittää, sillä hän kirjoittaa mielipidekirjoituksen viisi kertaa viikossa ja lähettää niitä noin 250 sanomalehteen. Kunnon ja näkökyvyn heikkeneminen ei ole vienyt kirjoitusintoa, ainoastaan hidastanut tahtia.
Tiistait ja torstait hän viettää Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa. Niinä päivinä kirjoituksia ei synny. Kolmen viikon välein hän viettää kuntoutuskeskuksessa koko viikon.
– Epäilivät jo olenko kuollut, kun kirjoituksiani ei tullut viikkoon, liki 100-vuotias naureskelee.
Aiheet syntyvät lukemalla ja kuuntelemalla. Saraste lukee tai kuuntelee näkövammaisille tarkoitetun sähköisen palvelun avulla 30 lehden uutis-, mielipide- ja pääkirjoitussivut joka aamu. Aikaa lehtikatsaukseen kuluu 3–4 tuntia.
Mielipidekirjoitukset ovat hänelle keskustelua lukemansa ja kuulemansa kanssa.
Saraste toivoisi mielipidepalstoille enemmän kärkkäitä kirjoituksia ja pitkiä keskusteluja. Ne voisivat lisätä painetun sanan merkitystä.
– Monet lehdet antavat vastata yhden kerran jonkun mielipiteeseen, sitten asia jää siihen, hän harmittelee.
Paikallislehtien vaatimus paikallisista kirjoituksista ärsyttää veteraania, jonka lempiaiheita ovat esimerkiksi maanpuolustus tai työllisyys.
– Ja sitten kirjoitetaan kissan pelastamisista tai autokolareista, hän tuhahtaa.
Saraste epäilee suututtaneensa kirjoituksillaan joitakin päätoimittajia, mikä on johtanut kirjoitustensa julkaisutaukoihin.
– Kerran yritin ostaa ilmoituksella tilaa kirjoitukselleni, mutta ei siihen suostuttu.
Osa lehtien mielipidekirjoituksista on kokeneen kirjoittajan mielestä liian pitkiä.
Saraste on hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Sitä selittää ainakin osin liikuntaharrastus. Saraste osallistui edesmenneen vaimonsa kanssa lukuisiin kävelytapahtumiin.
Nyt olohuoneen muovikorissa on painoja. Jumppahetket ovat hyvää vastapainoa tietokoneen ääressä vietetyille tunneille.
Joka sunnuntai hän käy kävelyllä tutun porukan kanssa. Viime syksyn pisin lenkki oli hitusen vaajaa 10 kilometriä rollaattorin kanssa.
Juttu on julkaistu aiemmin Helsingin Uutisissa