Palotarkastajia vastassa voi olla mitä vain uhkailevasta asukkaasta suunnattomiin roinamassoihin.
Kun palotarkastaja Mika Keltaniemi lähtee tarkastuskäynnille, autossa kulkee mukana työpari, palovaroittimia ja luotiliivit.
– Palovaroittimia tarvitaan joka viikko useampia, luotiliivejä käytetään varmuuden vuoksi, Keltaniemi tarkentaa.
Työ voi viedä minne tahansa Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen toiminta-alueen kahdeksasta kunnasta: Tuusulan ja Keravan lisäksi Hyvinkäälle, Järvenpäähän, Mäntsälään, Nurmijärvelle, Pornaisiin tai Vantaalle.
– Yhteistä tarkastuskäynneille on se, että kohde on tavalla tai toisella paloriskiasunto. Ei meitä kiinnosta, onko asunto siisti vai epäsiisti, vaan pelkästään asunnon paloturvallisuus.
Paloriskin taustalla on joko mielenterveysongelmia, päihteitä ja/tai hallitsematonta keräilyä. Keräilijöiden kodeista voi löytyä käsittämättömiä määriä tavaraa, vaatteita ja silkkaa jätettä, jonka ympärillä kärpäset viihtyvät ja jonka löyhkä voi ulottua rappukäytävään saakka.
Palotarkastuksia ei tehdä riskiasuntoihin summanmutikassa, vaan esimerkiksi isännöitsijän, poliisin tai sosiaalitoimen tekemän ilmoituksen perusteella.
– Naapuririitoihin me emme sekaannu. Ilmoituksen pitää tulla aina viranomaisen tai viranomaiseen verrattavan henkilön kautta.
Palotarkastajat kävivät 139 paloriskikohteessa.
Tieto palotarkastustarpeesta välitetään Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselle lomakkeella, jonka nimi on ”Ilmoitus ilmeisestä palonvaarasta tai muusta onnettomuusriskistä”. Vaaran tai riskin perusteena voi olla vaikkapa se, että asunnossa on ollut läheltä piti -tilanteita ja paloalkuja, tai joku tietää siellä olevista epäilyttävistä sähkö- tai kaasuvirityksistä.
Jos tarkastusta haetaan asunnon tavaramäärän vuoksi – kuten usein tapahtuu – ilmoittaja ruksaa kuusiportaisesta asteikosta kuvaavimman. Lievimmän määritelmän mukaan asunnossa on ”sotkuista, tavaroita pöydillä ja lattialla, liikkuminen ja poistuminen hankalaa ja osa kulkureiteistä tukossa”. Pahimmassa tapauksessa ”huoneisto kattoon asti aivan täynnä tavaraa. Poistuminen mahdotonta”.
– Joihinkin asuntoihin tuskin pääsee. Joskus tavaravuorten yli joutuu kiipeämään, kun kaiken roinan väliin on jäänyt vain ahtaita kulkuväyliä ovelta saakka.
Koska ikinä ei tiedä, mikä riskiasunnossa odottaa, Keltaniemi on oppinut turvaamaan selustansa: tien ulko-ovelle pitää olla selvä eikä sisällä asunnossa käännetä suljetuille oville selkää.
– Joskus asunnoissa lojuu aseita. Puukkoja, viidakkoveitsiä, kirveitä ja sen sellaista.
Palotarkastajat ovat tottuneet kiukkuisiin ja joskus raivokkaisiinkin asukkaisiin, mutta toisenlaistakin palautetta tulee. Jotkut asukkaat kiittävät avusta.
Lain mukaan palovaroittimia on oltava vähintään yksi jokaista alkavaa 60 asuinneliötä kohden.
– Monessa asunnossa ei ole sitä yhtäkään. Eivätkä kaikki varoitinta edes halua, sillä jos asunnossa tupakoidaan, savu laukaisee hälytyksen.
Perusasioihin kuuluu myös se, ettei lieden päällä säilytetä mitään palavaa eikä saunassa kuivata pyykkiä. Niin ikään parvekkeelta pitää voida tulipalotilanteessa pelastautua.
– Ja lattialla olla niin paljon tilaa, että sille voi laskea paarit ja sen molemmin puolin mahtua työskentelemään.
Vastuu palovaroittimista kuuluu asukkaalle, mutta jos hallituksen esitys pelastuslain uudistuksesta menee läpi, jatkossa varoittimen testauksesta vastaa asukas ja ylläpidosta taloyhtiö. Uuden lain odotetaan tulevan voimaan vuoden 2024 alussa.
Viime vuoden aikana Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palotarkastajat kävivät kaikkiaan 139 paloriskikohteessa, joista lähes kaikki sijaitsivat kerrostaloissa.
– Suojaliivejä käytetään sellaisissa palotarkastuskohteissa, joista on tehty ilmoitus ilmeiseen palonvaaraan tai muuhun onnettomuusriskiin liittyen, koska arviomme mukaan riski uhkatilanteelle on näissä korkeampi, Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen valvontapäällikkö Sanna Nordman sanoo.
Peruspalotarkastuksilla suojaliivejä ei yleensä pidetä. Niitä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella on vuosittain 1600–1800. Palotarkastajia laitoksella on 16.