Laitehulluksi itseään kuvaileva klaukkalalainen omistaa yli vanhaa 70 laitetta.
Nurmijärven Klaukkalassa asuva Tuomo Ryynänen sai eräänä unettomana yönä idean kiertävästä pelitietokonenäyttelystä. Nyt reilu vuosi myöhemmin näyttelyn on nähnyt yli 15 000 henkilöä.
Ryynänen kuvailee olleensa aina laitehullu. Ensimmäisen pöytäpelikonsolin Ryynänen sai lapsuudessaan Rovaniemellä vuonna 1984, tämä laite hänellä on edelleen tallessa. Tällä hetkellä hän omistaa yli 70 laitetta.
– Saatuani ensimmäisen pöytäpelikonsolin muistan ajatelleeni, että tässä takana jotain isompaa. Samana vuonna joulun aikaan serkkupojan luona istuin koko illan tuijottaen Salora Manager -tietokonetta. Kaksi viikkoa sen jälkeen isäni osti minulle Commandore 64 -tietokoneen.
80-luvulla Ryynänen kertoo vaihtaneen tietokoneita tiheästi ja sillä rahoittaneen harrastusta.
– Roikuin Rovaniemellä kodintekniikka- ja kirjakaupoissa koulun jälkeen, varmaan ihan riesaksi asti, koska niissä oli laitteita esillä.
Seuraavalla vuosikymmenellä käynnistyi koneiden keräily, joka sai alkunsa opiskelukaverin innoittamana.
– Illanvieton yhteydessä kaverin luona kysyin, mitä hänellä on muovipussissa asunnon nurkassa. Kaverini kertoi pussissa olevan näytönohjaimia, joita hän kertoi keräilevänsä.
Tarkoitus oli vanhana ukkona paremmin tutkia, miten 70- ja 80-lukujen laitteet toimivat.
Tästä innostuneena Ryynänen ajatteli ryhtyvänsä keräilemään laitteita, kun ne häntäkin kiinnostavat. Hänellä oli sopivasti eräästä projektista jäänyt kaksi laitetta ylimääräiseksi.
Ryynänen kertoo 90-luvun olleen keräilijän kulta-aikaa. Laitteita sai lähes ilmaiseksi tai kahvipakettia vastaan.
– Minulla oli tarkoitus vanhana ukkona paremmin tutkia, miten 70- ja 80-lukujen laitteet toimivat.
Vuosien varrella laitteiden kokoelma on karttunut ja Ryynänen kuvailee kaikkien laitteiden olevan suosikkejaan, mutta nostaa esille laitteiden joukosta muutamia esimerkkejä kuten Sinclair Spectrum, Commandore 64 ja Atarin laitteet.
Ihmiset ovat usein ihmetelleet Ryynäselle, mitä hän tekee laitteilla. Näyttelyn perustamisen jälkeen hän ole ei enää ihmetteleviä kommentteja kuullut.
Ryynänen kuvailee, kuinka näyttelyn perustaminen tuli hänen ajatuksiinsa kuin salama kirkkaalta taivaalta.
– Puoli kahdelta yöllä olin hereillä, koska kärsin vähäunisuudesta. Istuksin sohvalla miettien, että mitähän kaikilla laitteillani teen.
Vuonna 2018 Ryynäsen elämä oli muuttunut aika perusteellisesti hänen ollessaan liikenneonnettomuudessa, joka vaikutti hänen liikuntakykyynsä.
– Ajattelin, ettei minulla riitä virtaa laitteiden käyttämiseen toipumisen ollessa raskasta ja joka ei loppune koskaan.
– Tuli sitten mieleeni, että entäpä jos muut tahtoisivat käyttää laitteita? Muistelin, kuinka lapsena nautin katsoa laitteita koulupäivien jälkeen liikkeissä, ehkäpä joku haluaisi käyttää keräilemiäni laitteita. Siitä hetkestä noin tunnin päästä minulla oli I love 8-bit -näyttelyn verkkosivut pystyssä ja kerrottu toimintamalli: laitteet ja näyttelyn saa lainaan, jos kustantaa siihen liittyvän logistiikan sekä rahdin.
Näyttelyn myötä Ryynänen on siirtynyt keräilijästä näyttelyn tuottajaksi. Tämä on muuttanut hänen harrastuksensa luonnetta.
– Olen osa-aikaeläkkeellä tietotekniikan lehtorin työstäni, joten näyttelyiden pyörittäminen tuo minulle järkevää tekemistä. Tykkään tästä tosi paljon, hän sanoo.
Ryynänen liikuttuu kuvaillessaan näyttelyn saamaa lämmintä vastaanottoa näyttelyvieraiden keskuudessa.
– Vastaanotto on ollut ihan uskomatonta. Näyttelyn jälkeen on tultu kädestä pitäen kiittelemään siitä, että koneet ovat tulleet näytille. Keravalla helmikuussa pidettyyn näyttelyyn tuli pariskunta Tampereelta asti, sillä tammikuussa eivät siellä ehtineet käydä katsomassa koneita.