Ripa Lemmetti valmentaa Järvenpään nyrkkeilyakatemiassa lupaavia nuoria nyrkkeilijöitä. Vapaa-ajallaan hän istuu alas ja kirjoittaa elämänmakuisia runoja. Niistä on syntynyt jo kaksi kirjaa.
Kevät satelee, herää luonto kauneuteen. Miten kaunista on lintujen laulu. Olla levoton. Aurinko jään sulattaa, luonto herää laulamaan. Koko maailma laulaa C- ja D-duurissa. Olen onnellinen!
Tässä yksi järvenpääläisen nyrkkeilyvalmentajan, Ripa Lemmetin, 60, hiljattain julkaistun Siluetti-nimisen runokirjan runoista. Lemmetin runojen teemat vaihtelevat päivänriemusta elämäntuskaan ja luonnon kauneuteen. Teoksiaan hän ei suostu selittämään, sillä lukija saa itse tulkita ne omalla tavallaan.
Runoilun ja valmentamisen ohella Lemmetti työskentelee Järvenpään Ammattiopisto Spesiassa opetuksen ohjaajana. Hän on toteuttanut runollista puoltaan myös työssään vetämällä esimeriksi runollisuuskursseja. Kerran oppilaat saivat lukea kuusi runoa, jonka jälkeen heidän piti arvata, kuka ne oli kirjoittanut. Kun kävi ilmi, että ne olivat Ripa Lemmetin käsialaa, yksi oppilaista ei pystynyt peittämään hämmästystään.
– Miten tuon näköinen jätkä voi kirjoittaa jotakin noin kaunista, oppilas sanoi. Se tuntui aika hienolta, Lemmetti kertoo.
Vuodesta 2000 Järvenpäässä asunut Lemmetti on Helsingin Kallion kasvatti. Järvenpäähän hän muutti veljensä perässä, joka osti aikoinaan asunnon kaupungista.
Nyrkkeilystä Lemmetti syttyi jo lapsena, kun he velipojan kanssa ”vetivät toisiaan vuorotellen tauluun”. Kodin vieressä sijaitsi nyrkkeilyliike, jossa he kävivät ihastelemassa nyrkkeilyaiheisia tavaroita. Samasta liikkeestä ostettiin ensimmäiset hanskat.
– Kävimme katsomassa nyrkkeilyotteluita ja pikkuhiljaa aloimme itsekin treenailemaan. Välissä pelasin 12 vuotta amerikkalaista jalkapalloa ja sen jälkeen innostuin nyrkkeilystä uudelleen. En ole koskaan kilpaillut nyrkkeilyssä, mutta se on ollut rakas harrastus.
Lajissa Lemmettiä houkuttelee se, että se on taito- ja tekniikkalaji, mutta myös äärimmäisen kova laji. Nyrkkeilyssä pääsee haastamaan itsensä yhä uudelleen. Nyrkkeilijälle tyypillisesti Lemmetin nenä taipuu joka suuntaan, mutta miehen mukaan se kuuluu lajiin. Viimeiset 20 vuotta hän on toiminut valmentajana.
– Tällä hetkellä valmennan Nyrkkeilyakatemiassa Järvenpäässä. Siellä meillä on esimerkiksi Lorik Haliti, joka on tällä hetkellä maajoukkueessa ja voittanut Suomessa kahtena vuotena kaiken mitä Suomessa voi voittaa sekä Pohjoismaiden mestaruuden. Kasvavasta seurasta löytyy muitakin lupaavia kasvatteja.
Nyrkkeilyn lisäksi Lemmetti on harrastanut myös jujutsua ja potkunyrkkeilyä. Laajasta kamppailulajitaustastaan huolimatta, jos joku hyökkäisi hänen kimppuunsa pimeällä kujalla, hän yrittäisi pötkiä pakoon.
– Nyrkkeily on viimeinen vaihtoehto puolustaa itseään. Ensin jalat alle ja vasta äärimmäisessä tapauksessa turvautuminen siihen.
Runojen kirjoittamisesta Lemmetti kiinnostui myös jo lapsena. Runoudessa häntä viehättää se, että eri päivänä sama runo voi tuntua aivan erilaiselta. Lapsena Lemmetti myös luki paljon intiaanikirjoista elämäkertoihin.
– Ystäville olen tehnyt runoja jo pitkään. Ensimmäisen runokirjani nimeltä Hylätyn huoneen haju tein jo kymmenen vuotta sitten. Välillä kun inspiraatio iskee, otan kynä käteen ja kirjoitan oikein urakalla. Välillä tulee pitkiäkin aikoja, kun en ehdi kirjoittamaan ollenkaan.
Lemmetillä on lukihäiriö, joka ilmenee siten, että hän saattaa kirjoittaa kuka, vaikka tarkoittanut kirjoittaa kukka. Se ei ole estänyt häntä ryhtymästä runokirjailijaksi. Hän tarvitsee vain jonkun oikolukemaan runot ennen julkaisua.
– Minun runoni tulevat omasta itsestä, ystävistä ja asioista mitä ympärillä tapahtuu. Olen runojen kautta myös käsitellyt minulle tapahtuneita asioita. Kirjoittaminen on äärimmäisen hyvää terapiaa. Jos sinulla on huono fiilis, kirjoitat sen paperille, saat sen pois sisältäsi. Sen jälkeen voit vaikka rypistää paperin ja heittää sen pois.
Kysymykseen, miten Lemmetti yhdistää herkän runoilun ja kovan nyrkkeilyn, hän vastaa yllättävällä tavalla.
– Nyrkkeilykin on herkkää. Se on tunnelaji, johon liittyy ilot ja surut. Urheilu ylipäänsä on vahvaa ja herkkää samaan aikaan. Runous ja urheilu tasapainottavat toisiaan.
Juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaassa