Merja Nykänen jätti suorittamisen ja palkkatyön hypätessään hyvinvointiyrittäjäksi– "Ei voi odottaa, että loma tulee ja sitten palaudun"

Harmaana marraskuun aamuna Merja Nykänen asettuu pöydän ääreen syömään aamupuuroa puolukoilla. Talossa on hyvin hiljaista, missään ei kuulu edes kellon tikitystä. Kynttilä lepattaa pöydällä. Happamat, vähän jäiset puolukat purskahtavat suussa, ja kietoutuvat lämpimän puuron joukkoon. Teekuppi höyryää vieressä. Mieli ei vaeltele tämän päivän tai huomisen töissä, eikä puhelin ole edes esillä. Nykänen on täysin läsnä siinä hetkessä.