Meidän on vaikea keskittyä, koska emme ole pysyneet mukana ympäristön muutoksissa.
Mahtava aihe, yksi lemppareistani, innostuu mentaalivalmentaja Melina Niemi keskittymistä käsittelevästä haastattelusta.
Niemi on Rokmind-valmennusyrityksen toimitusjohtaja ja valmentanut muun muassa jääkiekon Nuoria Leijonia. Työssään hänen tavoitteensa on auttaa asiakkaita menestymään.
– Sen saavuttamisessa keskittyminen on yksi tärkeimmistä taidoista.
Eikä nyt puhuta vain suuresta menestyksestä, niin kuin jääkiekon MM-kullasta tai huikeasta urasta. Nyt puhutaan myös ja ennen kaikkea jokapäiväisestä työnteosta ja vapaa-ajasta, sillä keskittymisen taitoa tarvitaan jatkuvasti.
Maailman muuttuessa emme ole onnistuneet kehittämään taitoamme vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Siksi sinkoilemme usein asiasta ja tehtävästä toiseen.
– Ihmisen keskittymiskyky on aina ollut rajallinen, mutta ennen ei ympäristö vaatinut meiltä mahdottomia niin kuin nyt, johtava tutkija Virpi Kalakoski Työterveyslaitoksesta sanoo.
Keskittyminen tarkoittaa sitä, että on läsnä.
Urheilija ei saa treenistä parasta tehoa, jos miettii samalla muita asioita. Tämän jutun kirjoittaminen ei suju, jos käyn toistuvasti katsomassa sähköpostia tai vastaan Teams-viestiin aina, kun sellainen tulee. Yhteinen aika kumppanin kanssa ei anna paljonkaan, jos toinen selaa puhelinta.
Multitaskaaminen eli monen asian tekeminen yhtä aikaa voi kuulostaa tehokkaalta mutta ei ole.
– Oikeastaan asioita ei edes tehdä yhtä aikaa vaan vaihdetaan jatkuvasti sitä, mitä tehdään, Niemi sanoo.
Sitä aivoparkamme eivät kestä.
Nyt kysytään johtajuutta – itsensä johtamisen taitoa. Kykyä olla entistä tarkkaavaisempi sen suhteen, mihin aikansa käyttää.
Niemen mukaan on myös pystyttävä olemaan itsekkäämpi kuin ennen. Aina ei tarvitse olla tavoitettavissa.
– En ole pitänyt puhelinta äänellisenä viiteen vuoteen, paitsi jos tiedän odottaa puhelua tiettyyn aikaan. Läheiseni tietävät, että soitan takaisin, kun pystyn keskittymään soittaneen henkilön asiaan, Niemi kertoo.
Paljon enemmän on heitä, jotka ovat opettaneet muille, että heidät saa melkein aina kiinni. Siitä he maksavat keskittymisen katkeamisella.
Virpi Kalakosken mukaan keskittymistämme ei syö vain se tieto, jonka löydämme itse, vaan myös se, joka tulee meidän luoksemme.
– Aiemmin ei ollut tarve rajoittaa sitä, mutta nyt on. Ei olekaan niin, että mitä enemmän tietoa, sitä parempi, hän sanoo.
Olemme addiktoituneet siihen, että tietoa tulee luoksemme jatkuvasti.
– Kun syödään toisten kanssa, pitäisi nauttia yhdessäolosta mutta räplätäänkin puhelimia. Ihminen on jossain muualla kuin missä oikeasti on, Niemi sanoo.
Ilman keskittymistä ei voi oppia ymmärtämään, mitä muut sanovat. Ensin pitää opetella kuuntelemaan ja keskittymään.
– Se liittyy kaikkeen, ei vain työelämään. Kuuntele muita ihan kuin muut näkisivät ajatuksesi, Niemi jatkaa.
Aivot tarvitsevat lihasten tavoin terveellistä ravintoa ja riittävästi lepoa. Treeniä ne saavat nykypäivänä valtavan paljon. Niille pitäisi tarjota myös tylsiä hetkiä.
– On se sitten vaikka kannonnokassa istumista ilman kännykkää. Voi vaikka opetella keskittymään hengittämiseen, laskemaan hengityksiä parin minuutin ajan, Niemi neuvoo.
Tylsistyminen voi olla pelottavaa, helpompi on uppoutua sosiaaliseen mediaan. Tylsistymisen hetkellä on nimittäin aikaa ajatella niitä ajatuksia, joita muuten ehkä välttelee. Niitä, jotka eivät unohdu ennen kuin ne on käsitellyt.
Teams- tai muu virtuaalikokous vaatii paljon enemmän keskittymistä kuin kasvokkain kokoustaminen, Kalakoski sanoo.
Kun muut osallistujat ovat ruudulla, heitä on kuunneltava tavallista tarkemmin, että pysyy keskustelussa mukana. Kokouksessa on livekokouksia vähemmän tapahtumia, jotka auttavat osallistujia pysymään hereillä.
– Nyt olisi hyvä hetki miettiä, voisiko kokouksia lyhentää. Etenkin jos osallistuja pystyy tekemään samaan aikaan jotain muuta, kannattaa pohtia, tarvitseeko hänen osallistua, Kalakoski sanoo.
Myös Melina Niemi on palaverien lyhentämisen kannalla.
– Ihminen pystyy keskittymään intensiivisesti noin 20 minuuttia.
Niemi kummastelee palavereissa vilkkuvia ja väriseviä älykelloja. Ne häiritsevät muidenkin kun vain kellon omistajan keskittymistä. Myös puhelimeen vastaaminen kertoakseen, ettei voi nyt puhua, on turhaa.
Aiemmin etätyöpäivä oli monelle tilaisuus tehdä töitä rauhassa. Nyt kun kotona ovat ehkä myös lapset ja puoliso, tilanne onkin päinvastainen.
– Nyt pitäisi käyttää kotona niitä keinoja, joita on suosittu avotilatoimistoissa. Voisiko kotiin järjestää vetäytymistilan, ja voisiko perheenjäsenten kanssa sopia, milloin ja miten työskentelevän saa keskeyttää, Kalakoski pohtii.
– Kävelylenkkikin voi olla osa työpäivää, jos sen aikana saa rauhassa tehdä ajattelutyötä, Niemi mainitsee.
Myös pitkään yksin kotona työskentely saattaa tehdä keskittymisestä vaativaa.
– Työpaikalla käydään esimerkiksi hakemassa kahvia ja samalla keskustellaan parin työkaverin kanssa. Töissä tulee luontaisesti pieniä, hyviä taukoja, jotka auttavat nostamaan vireystasoa, Kalakoski jatkaa.
Myös koronaan liittyvät huolet esimerkiksi läheisistä voivat hankaloittaa keskittymistä. Toisaalta työhön keskittyminen voi helpottaa oloa, kun muu on pakko unohtaa hetkeksi.
Kalakosken mukaan on tärkeä tuntea itsensä: Milloin vireystilani on parhaimmillaan? Millaista taukoa nyt tarvitsen? Auttaako pieni liikunta vai ruokailu?
Kun Kalakoskea odottaa vaativa työtehtävä mutta aikaa ei tahdo olla, hän varaa sitä varten päiviin puolen tunnin jaksoja.
– Kun niitä on säännöllisesti, pääsen suoraan keskittymismoodiin. Yksi keskittymistä auttava asia onkin se, että kaikki tarvittava pitää olla käsillä.