Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Matkailu | Vuonna 1855 myrsky vei Tankarin luotsiaseman henkilökunnan – myöhemmin saarelle nousi erikoisen näköinen majakka

Tankarissa on myös muun muassa hylkeenpyyntimuseo, luontopolku ja kirkko.

Ihmisjono luikertelee punavalkoisen majakan edustalla. Kaikki haluavat päästä katsomaan, miltä merellä näyttää majakasta katsottuna. Tosin aivan ylös eivät turistit saa mennä, sillä majakka on yhä toiminnassa.

29 metriä korkea Tankarin majakka ei ole Suomen suurimpia, mutta ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi jykevän, peltikuorisen majakan juurella. Täällä Perämerellä se on seissyt tyrskyjen ja tuiverruksen keskellä jo vuodesta 1889.

Sitä ennen merenkulkijoita ohjasivat kivikummeli eli kivistä tehty merimerkki ja kalastajien ylläpitämä loisto eli pieni mökki, jonka ikkunoista näkyi tulisijan valo.

Majakkaan pääsee vain puolenkymmentä ihmistä kerrallaan, joten jonottaminen vie aikaa. Ylhäällä tasanteella tilaa on sen verran vähän, että määrä on sopiva. Opas kertoo saaren historiasta ja nykypäivästä.

Majakkaa ympäröivä meri näyttää siltä, miltä meri aina: päättymättömältä. Alhaalla ihmisjonosta on tullut kirppujono.

Linnusto on runsas, ja Tankarissa toimii lintuasema.

Kesäisin saarelle pääsee risteilyalus Jennyn kyydissä, ja sinne voi saapua myös omalla veneellä.

Kokkolan satamaan on noin 1,5 tunnin laivamatka. Keskiviikko on niin sanottu majakkapäivä, jolloin saarella on kolme tuntia aikaa oleilla.

Runsaan 40 hehtaarin kokoisella, Öjan saariryhmään kuuluvalla saarella on majakan lisäksi muutakin nähtävää. Saaren ympäri kulkee runsaan kilometrin pituinen luontopolku, jonka varrella kyltit kertovat alueen luonnosta. Kun mieleen tulee kysymys, onko saarella punkkeja, sattumalta seuraava kyltti vastaa: on.

Saarella on runsaasti harvinaisia kasvilajeja, muun muassa perämerensilmäruohoa, ketonoidanlukkoa ja punakoisoa. Nisäkkäistä siellä on muun muassa lepakoita, jäniksiä ja myyriä. Käärmeitä saaressa ei ole tavattu.

Linnusto on runsas, ja Tankarissa toimii lintuasema. Sieltä esimerkiksi seurataan lintujen muuttoa sekä rengastetaan ja lasketaan lintuja.

Mantereelle on noin 15 kilometrin matka. Saari sai oman kirkon vuonna 1754, sillä kirkkomatka mantereelle oli liian raskas kuljettavaksi joka sunnuntai – ja kirkkoon oli mentävä.

Vain noin 50 neliömetrin kokoinen kirkko on punavalkoinen ja muistuttaa kalastusmajaa, eikä sitä ilman ristiä tunnistaisi kirkoksi.

Hylkeidenpyynti oli pitkään tärkeä elinkeino seudulla. Hylkeenpyyntimuseossa voi tutustua muun muassa välineisiin, joilla hylkeitä pyydettiin. Tankarin sijaintia hyödynsivät myös silakanpyytäjät, ja muutama heidän käyttämänsä harmaa, pikkuinen maja on yhä jäljellä. Saarella on myös parikymmentä yksityisomistuksessa olevaa kesämökkiä ja kahvila.

Tankarissa voi yöpyä esimerkiksi entisen luotsiaseman tiloissa. Nykyisin luotsit toimivat mantereella, mutta kun he vielä olivat saarella, luonto näytti voimansa ikävällä tavalla. Luotsiaseman koko henkilökunta kuoli kovassa myrskyssä vuonna 1855.

Vuonna 1912 Suomen luotsilaitos venäläistettiin, ja siitä sydämistyneenä yli puolet henkilökunnasta erosi viroistaan. Tästä muistuttaa kiveen kiinnitetty taulu, jossa luetellaan näiden luotsien nimet.