Seppo Immonen toivoo, että uusi asetietojärjestelmä parantaa ja nopeuttaa tiedonkulkua.
Tiedon pitäisi kulkea nykyistä paremmin niin kansalaisten ja poliisin välillä kuin poliisin sisälläkin. Se olisi olennaista ampuma-aseilla tehtävien henkirikosten ehkäisyssä.
Näin sanoo runsas vuosi sitten eläköitynyt ylikomisario Seppo Immonen, 64, joka tekee väitöskirjaa poliisista aseturvallisuuden kehittäjänä.
Hän tarkastelee muun muassa ampuma-aselakiin tehtyjen muutosten, henkirikostilastojen ja rikosilmoitus- ja muun esitutkinta-aineiston perusteella sitä, miten aseilla tehtäviä henkirikoksia voitaisiin vähentää.
Aihe on hyvin tuttu, sillä Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen lupapalvelusektorin johtajana Immosen keskeisiä työtehtäviä olivat ampuma-aselupien myöntäminen ja aseluvanhaltijoiden valvonta.
Ampuma-aselakia tiukennettiin vuonna 2011 ennen muuta Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien vuoksi. Muun muassa aseluvan saamisen ikärajaa nostettiin, ja käsituliaseeseen lupaa hakevalle tuli pakolliseksi todistus vähintään kahden vuoden aktiivisesta harrastuksesta.
Immosen tutkimuksessa analysoidaan henkirikostilastoja kahdeksan vuotta ennen ja jälkeen lainmuutoksen. Tavoitteena on selvittää, saavutettiinko muutoksilla niille asetetut tavoitteet.
Henkirikosten määrä on ollut Suomessa viime vuosikymmeninä enimmäkseen laskussa. Vielä nopeammin ovat vähentyneet ampuma-aseilla tehtävät henkirikokset. Koronakeväänä henkirikoksia tehtiin kuitenkin tavallista enemmän.
Pian päättyvällä vuosikymmenellä Suomessa on henkirikosseurannan mukaan tehty keskimäärin noin 70 henkirikosta vuosittain. Ampuma-aseella on surmattu vuosittain keskimäärin 12 ihmistä.
Tiedonkulun tärkeys voi kuulostaa kliseeltä, mutta se on kaikkea muuta. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa parisuhteessa on väkivaltaa ja taloudessa myös aseita. Läheskään aina poliisi ei saa tietää väkivallasta, koska uhri ei uskalla tai muuten pysty tekemään siitä ilmoitusta.
– Tutkimusaineistossa on tapauksia, joissa luvallisella ampuma-aseella on surmattu puoliso ja esitutkinnassa on tullut ilmi, että suhteessa on ollut pitkään jatkunutta väkivaltaa. Siitä ei ole tullut ajoissa tietoa poliisille.
Ampuma-aseiden osalta perhepiirin lisäksi avainasemassa ovat ampuma- ja metsästysseurat.
– Jos esimerkiksi metsästysporukoissa huomataan, että joku on alkanut käyttäytyä erikoisesti, siitä pitäisi kertoa eteenpäin poliisille.
Myös poliisin sisäisessä tiedonkulussa olisi Immosen mukaan parantamisen varaa. Yhteistyötä on jo tiivistetty poliisin lupahallinnon, kenttätoiminnan ja rikostutkinnan välillä, niin kuin aselakiin tulleita muutoksia valmistellut työryhmä ehdotti.
– Toivottavasti uusi asetietojärjestelmä osaltaan parantaa ja nopeuttaa tiedonkulkua.
Uuden asetietojärjestelmän käyttöönottoa lykättiin alkuvuonna neljällä vuodella. Järjestelmä mahdollistaa aselupaprosessin hoitamisen osittain verkossa.
Immosen mukaan sähköinen asiointi ei ole aseturvallisuuden kannalta pelkästään hyvä asia, vaikka se luvanhaltijan näkökulmasta voi olla vaivatonta.
– On tärkeää, että poliisi haastattelee aseluvan hakijan. Haastattelija saisi olla mieluiten kokenut poliisi.
Suomessa on noin 600 000 aseluvanhaltijaa. Aseita on säilytettävä niin, että niihin eivät pääse käsiksi ulkopuoliset mutta ei myöskään luvanhaltijan lähipiiri.
– Olisi hyvä, että poliisi myös käytännössä valvoisi aseiden säilyttämistä pistotarkastuksin. Olen ymmärtänyt, että tämä sopisi hyvin aseluvan haltijoille, Immonen sanoo.
Oma lukunsa ovat luvattomat aseet. Vuonna 2017 EU:ssa arvioitiin olevan siviilien hallussa noin 35 miljoonaa laitonta ampuma-asetta. Se on 56 prosenttia aseiden arvioidusta kokonaismäärästä. Suomessa ampuma-aseilla tehtävistä henkirikoksista kaksi kolmasosaa tehdään luvattomalla aseella.
– EU:n alueella pitäisi pystyä tiukentamaan valvontaa niiden osalta, ja toimintasuunnitelma laittomien aseiden kaupan torjuntaan onkin nyt tehty, Immonen kertoo.
– Myös henkirikosten tutkinnan yhteydessä luvattomien aseiden alkuperää pitäisi pystyä selvittämään nykyistä paremmin.
Tutkimuksessaan Immonen selvittää kyselyn avulla myös muun muassa metsästäjien ja ammunnan harrastajien ajatuksia aselain muutoksista ja aselupakäytännöistä.
Vastauksista selviää esimerkiksi, että asekaappipakkoa kannattaa vastaajista 62 prosenttia. 61 prosenttia vastaajista katsoo, että vuonna 2011 aselakiin tehdyt tiukennukset eivät olleet perusteltuja.
Yli 40 vuotta poliisissa työskennellyt Immonen tietää hyvin, että nykyisellä poliisimäärällä ei ihmeisiin pystytä, jonkinlaisiin parannuksiin kyllä.
Poliiseja on Suomessa nyt hieman yli 7 400. Väkilukuun suhteutettuna se on lähes puolet vähemmän kuin esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa.
– Vähintään tuhat poliisia tarvittaisiin lisää, että määrä olisi järkevä.