Hyvinvointi | Psykoterapeutti Erja Vanhala tuntee pääsevänsä myös etävastaanotolla lähelle asiakasta – "Odotan silti normaalioloja, sillä ilmeet, eleet ja kehonkieli välittyvät parhaiten kasvotusten"

Lievää kaaosta ja pirusti teknisiä ongelmia. Näin kuvailee psykoterapeutti Erja Vanhala, 57, viimekeväistä tilannetta, kun kasvokkain tapahtuvat keskusteluterapiat siirtyivät koronan seurauksena verkkoon.

Nyt häntä jo huvittaa kuvan ja äänen perään huhuilu.

– En todellakaan ollut mikään haka näissä tietokoneasioissa. Mutta olen oppinut paljon uutta, hän sanoo.

Moni muukin terapeutti on koronarajoitusten vuoksi joutunut pohtimaan, kuinka jatkaa monivuotista asiakassuhdetta keskeytyksettä. Ratkaisuksi ovat muodostuneet etäterapiat eli videovastaanotot, joissa terapeutti ja asiakas kohtaavat tarkasti suojatun yhteyden välityksellä.

Videovastaanotto on hiukan eri asia kuin nettiterapia, joka voi tarkoittaa esimerkiksi erilaisia chat-palveluja.

Kasvokkain tapahtuva terapia on edelleen mahdollista, mutta silloin on hyvä käyttää maskia, eikä se Vanhalan mielestä oikein istu terapiaan.

– Mutta kaikista tärkeintä on se, ettei psykoterapia keskeydy koronan takia, hän painottaa.

Tarkkaa tietoa siitä, kuinka suuriosuus kaikesta kuntoutuspsykoterapiasta tehdään tällä hetkellä etänä, ei ole.

– Oma arvioni on, että vähintään puolet, kertoo psykoterapeuttien hakupalvelu Minduun perustaja Henri Valvanne.

Kun Kela keväällä velvoitti siirtämään kuntoutuspsykoterapian etäyhteyksin toteutettavaksi, Minduun etäyhteyden käyttö kasvoi peräti 5 000 prosenttia.

Erja Vanhalan terapiatyöstä videovastaanottoja on noin 90 prosenttia.

– Ennen koronaa prosentti oli ehkä kaksi. Joku nuori asiakas saattoi lähteä ulkomaille opiskelemaan, ja jatkoimme tapaamisia verkossa.

Nyt kun alkuvaikeudet on selätetty, Vanhala näkee videovastaanotossa selvästi enemmän etuja kuin haittoja.

Hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että työmatka, joka pahimmillaan kestää puolitoista tuntia, kestääkin puolitoista minuuttia. Riittää, kun hän siirtyy keittiöstä työhuoneeseen.

– Ajansäästö antaa monenlaista joustoa. Olen esimerkiksi pystynyt tarjoamaan asiakkailleni enemmän ilta-aikoja kuin ennen.

Vanhala on myös päässyt videon välityksellä piipahtamaan asiakkaidensa kotona. Tämä on voinut rikastuttaa terapiaistuntoa.

– Joku on esitellyt, millaiset jouluvalot on kotiinsa ripustanut tai halunnut näyttää minulle jotakin taulua. Olen nähnyt paljon kissoja ja koiria ja yhden hamsterinkin.

Jotkut sosiaalisista tilanteista kärsivät asiakkaat ovat Vanhalan mukaan olleet etämahdollisuudesta helpottuneita. Julkisilla liikennevälineillä matkustaminen on jäänyt pois, samoin joidenkuiden mielestä kiusallinen vastaanottotilassa odottelu.

– Terapiassa on voitu mennä suoraan asiaan, kun näitä stressitekijöitä ei ole tarvinnut purkaa istunnon aluksi, Vanhala sanoo.

Hän on kiitollinen siitä, että hänen työnantajansa on mahdollistanut etävastaanoton pitämisen.

– Tämä vaatii täydellistä työrauhaa myös omassa kodissani, ja se minulla on. Yrittäjämieheni tekee pitkiä päiviä, ja lapset ovat aikuisia, joten saan olla työhuoneellani yksin.

Tai ei nyt aivan yksin: Justus-kissa pyrkii usein Vanhalan syliin, kun tämä keskustelee asiakkaidensa kanssa.

– Se on niin seurankipeä.

Vanhalan asiakassuhteet kestävät vuodesta kolmeen vuotta. Uusia asiakkaita tulee siksi harvakseltaan.

Jos Vanhala nyt ottaisi uuden asiakkaan, hän haluaisi tavata tämän ensimmäisen kerran kasvotusten. Sitten tapaamisia voisi jatkaa videon välityksellä.

– On tärkeä tavata edes kerran oikeasti. Koko sanaton viestintä on merkittävää. Kaikkia ilmeitä ja eleitä ei näe videolta.

Vanhala pitää myös työnohjauksia, jotka usein tapahtuvat ryhmissä. Ryhmäterapiaakin voi tehdä videoyhteyden välityksellä, mutta näissäkin tapauksissa Vanhala pitää tärkeänä edes yhtä livetapaamista ennen tietokoneiden äärelle siirtymistä.

Vanhala kokee videovastaanoton jopa intensiivisemmäksi ja intiimimmäksi kuin kasvokkain tapaamisen.

Toisinaan terapeutti käyttää kuulokkeita, jotka tuovat asiakkaan äänen hyvin lähelle häntä.

– Tämä kaikki sopii terapian luonteeseen, Vanhala sanoo.

Ainoa rajaus, jonka hän on tehnyt, on se, ettei hän pidä tuplatunteja, vaan ainoastaan 45 minuuttia kestäviä tapaamisia.

– 90 minuuttia voisi olla liikaa molemmille osapuolille.

Aivan kaikki asiakkaat eivät ole purematta nielleet etäterapiamahdollisuutta. Yllättäen jotkut nuoret ovat vierastaneet teknisiä laitteita.

– Tämä liittyy siihen, että joillekuille jo puhelinkontaktin ottaminen ja asiointi ylipäänsä aiheuttaa suurta ahdistusta. Sellaiselle ihmiselle videokontakti voi olla kauhistus.

Vanhala on silti vakuuttunut siitä, että etäterapiat ovat tulleet jäädäkseen.

– Mutta kyllä minä odotan sitä, että korona on ohi ja pääsen taas tapaamaan ihmisiä kasvotusten.

Matka terapiaan on olennainen

Kun psykoterapeutti viime keväänä varovaisesti tunnusteli Vuokolta (nimi muutettu), miltä hänestä tuntuisi ajatus etäterapiaan siirtymisestä, Vuokko, 58, empi hetken.

Ajatus ei innostanut, mutta vielä vähemmän innosti ajatus koronaviruksen levittämisestä.

– Sekä minä että terapeuttini tapaamme työssämme paljon ihmisiä, joten päätin suostua uusiin järjestelyihin, Vuokko kertoo.

Terapeutti ehdotti tietoturvallista sovellusta, jonka Vuokko latasi puhelimeensa. Sovellus on toiminut alkukankeuksien jälkeen melko hyvin. Toisinaan puhelin tosin kuumenee ja yhteys pätkii.

– Joskus kuva jää väpättämään ja homma joudutaan viemään maaliin pelkän äänen perusteella.

Vuokko ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään.

Jos Vuokko voisi valita, hän valitsisi kasvotusten tapahtuvan psykoterapian. Hänen mielestään kohtaaminen on siten intiimimpi kuin sovelluksen välityksellä tapahtuva.

Lisäksi matka terapeutin luokse – keskusteluun orientoiva siirtymäriitti – puuttuu nyt kokonaan.

– Se, että terapia viedään eri paikkaan, tukee mielestäni prosessia. Myös kehonkieltä voi käyttää eri tavalla, kun ei olla etänä, Vuokko sanoo.

Kun elämänsä kipukohtia joutuu käsittelemään omalta sohvaltaan, terapia ei tunnu samalta kuin vastaanotolla.

– Kesällä istuin joskus pihalla puhumassa. Mietin, että mahdanko kailottaa asioitani niin, että naapuritkin kuulevat.

Vuokko tapaa terapeuttiaan noin kerran viikossa kolme varttia kerrallaan. Hän arvostaa sitä, että terapiaa on ollut mahdollista jatkaa pandemia-aikana.

– Etäterapia on huomattavasti tyhjää parempi, hän toteaa.

Vuokko suosittelee etäterapiaa koronan aikana kaikille ja normaaliolosuhteissakin niille, joille liikkuminen syystä tai toisesta on vaikeaa.

– Tiettyä peruspelottomuutta pitää olla, samoin valmiutta pitää aikatauluista kiinni. On myös hyvä osata ilmaista itseään puhumalla, Vuokko pohtii.

Hän huomauttaa, että jos itselleen sopivan terapeutin löytäminen on vaikeaa, etäterapian ansiosta valinnanvara laajenee.