Hyvinvointi: Hypnoterapeutti Jouni Ripattila, 39, auttaa löytämään suunnan ja merkityksen elämälle – "Moni luulee olevansa muita huonompi, mutta se on alitajuinen valeuskomus"

Lontoossa asuva Ripattila työskenteli pitkään Harrodsin tavaratalossa, mutta vuosi sitten hän sai luksusmerkeistä tarpeekseen. Raha ei korvannut sitä tosiasiaa, että hän vihasi työtään.

Jouni Ripattila asuu ja työskentelee Lontoossa, mutta viettää aina joulut ja juhannukset Suomessa.

Katariina Hakaniemi

Vuosi sitten, juuri ennen kuin koronavirus otti niskalenkin maailmasta, Jouni Ripattila teki elämänmuutoksen.

Hän jätti työnsä Harrodsin maineikkaassa tavaratalossa Lontoossa ja ryhtyi pitämään terapiavastaanottoa. Suunnitelma oli ollut olemassa jo pitkään, olihan hän opiskellut töiden ohessa uutta alaa jo jonkin aikaa.

Taustalla oli lopullinen kyllästyminen siihen, minkä hän oli kuvitellut tekevän hänet onnelliseksi: hyväpalkkainen työ luksusmerkkien parissa, matkustelu ja juhliminen. Nyt hän koki löytäneensä kutsumusammattinsa.

– Ajattelin pitkään, että ehkä raha korvaa sen, että vihaan työtäni joka päivä, hän sanoo ja naurahtaa.

Ei korvannut. Ripattila oli jo aikaisemmin oivaltanut eläneensä valheessa ja kadottaneensa yhteyden itseensä.

Hän kiinnostui omasta hyvinvoinnistaan, haki apua terapiasta ja törmäsi brittiläiseen RTT-terapeuttiin Marisa Peeriin. Peeristä tuli hänen oppiäitinsä, jonka johdolla hän opiskeli itsekin terapeutiksi.

Sillä ei ole väliä, mistä tulee ja kuka on. Kaikki voivat oppia ajattelemaan uudella tavalla.

Jouni Ripattila

RTT-lyhenne tulee sanoista Rapid Transformational Therapy eli nopean muutoksen tekevä terapia.

Peerin tavoin Ripattila käyttää terapiaistuntojensa osana hypnoosia. Hän kuvailee sitä luonnolliseksi rentoutumisen tilaksi, jossa asiakas pääsee käsiksi omiin tiedostamattomiin ajatusmalleihinsa.

– Hypnoosi mahdollistaa mallien muuttamisen paremmiksi. Se on tärkeää, sillä alitajuiset uskomukset ohjaavat meitä 95 prosenttia ajastamme, Ripattila sanoo.

Hän muistuttaa, että asiakas ei hypnoosin missään vaiheessa menetä hallintaansa vaan on koko ajan tietoinen ympäristöstään.

Monien ihmisten ongelmat liittyvät itsetuntoon ja alitajuisiin uskomuksiin omasta huonommuudesta. Suvi Lantta

Ripattila tapaa työssään ihmisiä, joilla on samantyyppisiä ongelmia kuin hänellä itselläänkin oli. Ongelmat liittyvät usein itsetuntoon ja itsetuntemukseen.

Kulissit saattavat olla kunnossa, mutta tunne siitä, että jotakin puuttuu, on vahva. Elämän suunta ja tarkoitus ovat hukassa.

– Monet miehet osaavat tehdä työtä ja rahaa, mutta heillä ei ole taitoja löytää onnea elämäänsä, hän sanoo.

Seurauksena saattaa olla esimerkiksi se, että parisuhteet eivät kestä. Takana voi olla kolme avioeroa ja luulo siitä, etteivät ihmissuhteet ikinä onnistu.

Erilaisten ongelmien taustalla on Ripattilan mukaan usein vinksahtanut alitajuinen uskomus siitä, mitä ansaitsemme ja mitä emme ansaitse.

Hän on huomannut, että moni elää elämänsä kuin sisällään olevaa salaisuutta piilotellen. Kuin häveten sitä, että on huonompi kuin muut.

– Kun herää tästä valheesta, alkaa nähdä muiden läpi ja lakkaa vertaamasta itseään muihin. Ymmärtää, etteivät muut ole sen kummempia.

Ripattila sanoo olleensa itse nuorempana arka ja huono puhumaan omista asioistaan. Nuoruus Helsingissä kului töitä tehden, rumpuja paukutellen ja bailaten. Ei ollut pakko pysähtyä, vielä.

Hän tunnisti orastavat huonovointisuuden oireet jo kymmenkunta vuotta sitten Suomessa asuessaan. Silloin hän kävi myös ensimmäisen kerran itse terapiassa.

– Se oli sellainen OK kokemus, hän muotoilee.

Hän ei usko siihen, että pelkkä keskustelu ammattilaisen kanssa tuottaisi kestäviä tuloksia. Puhuminen helpottaa, mutta vasta toiminta- ja ajattelutapojen muutokset vievät eteenpäin.

Vaikkei Ripattilan ensimmäinen terapiakäynti ollutkaan mullistava, siinä tapahtui jotakin hyvää. Terapeutti kysyi Ripattilalta tärkeän kysymyksen: mitä tekisit, jos mikään ei estäisi sinua?

Parin kuukauden kuluttua Ripattila kantoi muuttokuorman Lontooseen.

Kukaan ei synny tänne voimaan huonosti, sanoo hypnoterapeutti Jouni Ripattila.

Kaverit kysyvät toisiaan Ripattilalta, miten hän on uskaltanut tehdä elämässään niin suuria muutoksia.

– Ei siinä ole mitään ihmeellistä. On vain luotettava siihen, että itsellä on samat mahdollisuudet kuin muillakin, hän yleensä vastaa.

Ripattila muistuttaa, että muutos voi olla ulkoisesti pieni. Sen ei tarvitse merkitä eroa, lopputiliä tai muuttoa maapallon toiselle puolelle. Mutta kun muuttaa ajatteluaan, ulkoiset muutokset seuraavat usein perässä.

– Sillä ei ole väliä, mistä tulee ja kuka on. Kaikki voivat oppia ajattelemaan uudella tavalla. Itse päätin olla onnellinen ilman syytä, riippumatta siitä, miten asiat ovat, Ripattila sanoo.

Kukaan ei ole syntynyt tänne voimaan huonosti. Siinä on yksi Ripattilan pääviesteistä.

Hänestä olisi surullista, jos ihminen elämänsä päätepistettä lähestyessään joutuisi pohtimaan, kannattiko kaikki kipu todella pitää sisällä loppuun asti.

Vai olisiko sittenkin pitänyt katsoa, mitä elämä olisi voinut tarjota.

Hän

Jouni Ripattila

Syntynyt vuonna 1981 Kouvolassa, jossa asui 25-vuotiaaksi.

Opiskellut RTT- ja hypnoterapeutiksi Englannissa.

Työskentelee terapeuttina Lontoossa, jonne muutti 10 vuotta sitten Helsingistä.

Työskenteli aiemmin seitsemän vuotta Harrodsin tavaratalossa Lontoossa.

Haaveilee siitä, että voisi asua osan vuodesta Englannissa, osan Kreikassa ja kesät Suomessa.

Suomessa parasta on hänestä luonto, rauha ja etenkin juhannus ja joulu sisaren mökillä Kesälahdella, Kiteellä. "Mitään sellaista ei ole missään muualla maailmassa."

Miehet

Terapiaan menoa on turha pelätä

Oman sisäisen äänen kuunteleminen ja omien valintojen kyseenalaistaminen on miehille vaikeampaa kuin naisille, sanoo hypno- ja RTT-terapeutti Jouni Ripattila.

Mies peittää kipunsa viimeiseen asti ja päätyy naista herkemmin myös itsemurhaan.

– Moni tekee muutoksia elämässään vasta sitten, kun on aivan pakko ja kaikki keinot kokeiltu, Ripattila sanoo.

Hän on huomannut, että terapian aloittaminen on monelle miehelle vaikeaa. Mies saattaa varata ajan, mutta ei koskaan saavu paikalle.

Puolen vuoden kuluttua sama mies ottaa yhteyttä ja sanoo olevansa vihdoin valmis tapaamiseen.

– Kun mies saadaan aloittamaan terapia, hän yleensä huomaa, että eihän tämä mitään raskasta olekaan. Päinvastoin, tämähän on mukavaa.

Ripattila haluaa muistuttaa miehiä siitä, että mieltä voi hoitaa samalla tavalla kuin kehoa.

– Eihän kukaan jää kotiin murtuneen jalankaan kanssa.

Britit ovat Ripattilan mukaan puheliaampia kuin suomalaiset, mutta se ei tarkoita sitä, että he puhuisivat enemmän asiaa.

– He voivat puhua kymmenen minuuttia small talkia sanomatta oikeastaan mitään tai kertomatta itsestään mitään.

Muita eroja Ripattila ei suomalaisten ja brittien välillä juuri huomaa. Suomalaisissa on hänen mukaansa monia hyviä ominaisuuksia, mutta myös tiukassa istuvaa synkkyyttä.

– Meidät kasvatetaan huonoon itsetuntoon. Se ei ole meidän vanhempiemme syytä, sillä niin heidätkin on kasvatettu. Se on pikemminkin ketjureaktio.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut