Vantaalaisella Juuso Kolholla on juuri takanaan tennismatsi. Hän on hyvällä tuulella.
– Turpaan tuli oikein kunnolla, mies nauraa ja sanoo vasta vähän herätelleensä harrastusta, jossa aiemmin on ollut aktiivinen junnuna Varistossa.
– Olen huono asetelmissa, joissa pitäisi voittaa jotain, niin kuin tennispeleissä, tai kun pitää lunastaa jonkun odotukset, hän myöntää.
Kenties osin edellä mainitusta syystä Kolhon debyytti-ep:n nimi on Se en ole minä. Kitaristina ja säveltäjänä Kolho on tottunut olemaan sivustalla, nyt hän tuo soolojulkaisullaan itsensä esiin paitsi säveltäjänä ja muusikkona myös laulajana. Se ei ole ollut helppoa.
– En miellä itseäni laulajaksi, se oli tässä vähän kynnyskysymys. Kun on tehnyt töitä hyvien laulajien kanssa, sitä ajattelee, että pitäisi itse pystyä samaan. Ja ehkä siinä on vähän tätä suomalaista kulttuuriakin, jossa monet tuntuvat lähtökohtaisesti häpeävän omaa ääntään. Eihän väki meinaa oikein laulaa edes kirkossa.
Kolhon mukaan ei kuitenkaan tuntunut luontevalta, että omat biisit laulaisi joku muu.
– Oli ikään kuin pakko tehdä se itse.
Länsi-Vantaalla syntynyt ja koulunsa käynyt Kolho on asunut Helsingissä jo 14 vuotta. Vaskivuoren lukion kasvatti kuvaa koulun tekemisen ilmapiiriä taianomaiseksi, mutta sielläkään häntä ei nähty musikaalien valokeiloissa.
– Olin niin arka, että pysyttelin tekniikan puolella. Itselleni isoin ja merkityksellisin juttu oli se, että koulussa oli kaltaisiani, musiikista kiinnostuneita nuoria.
Siteet ovat säilyneet. Ep:n tuottaja Kalifornia-Keke, Nouxvox-levymerkin takaa löytyvä Oskari Halsti sekä taustalaulajat Elisa Kuismanen ja Esa Pottonen ovat kaikki taustaltaan vaskivuorelaisia. Kaiken kukkuraksi Kolhon markkinointiviestintää hoitavan Röd-toimistonkin pyörittäjät Jenni Salminen ja Katja Tolonen ovat lähtöisin samasta tuutista.
Vantaa-väriä on myös levyn Pajamäki-kappaleesta tehdyssä videossa. Vantaalaislähtöisen Jani Karlssonin ohjaama video on kuvattu Melasalmen autokorjaamolla Vantaanpuistossa.
Vaan onpa Pajamäki-biisiin päässyt Korsokin pujahtamaan: Paikassa Korso idän mies tulee vastaan ja sanoo harasoo, mutta en nosta edes kasvojani, vaan jatkan ja unohdan.
– Korso oli 90-luvulla länsivantaalaiselle vieras, kaukainen ja vähän synkän oloinen osa Vantaata, joten joku yhteys siihen on. En ihan itsekään tiedä, mistä tuo fraasi tuli. Korso ja harasoo kuulostavat jotenkin hyvältä yhdessä, Kolho analysoi.
Kolho kertoo etenkin nuorempana ihailleensa tarinankertojia.
– Sellaisia kuin Bob Dylan. En ole koskaan oikeastaan äärimmäisen taitavia laulajia fanittanutkaan, hän tuumii.
Folk ja blues 90-luvun räppibiiteillä ryyditettyinä ovat tunnelmallisesti läsnä kolmen kappaleen ep:llä ja se päänvaivaa tuottanut laulukynnyskin ylittyy mallikkaasti.
Se en ole minä -ep julkaistiin 1. lokakuuta.
