Ohjelmistoalalla työskentelevä Saga Nyrén ottaa palkankorotuksen puheeksi vähintään kerran vuodessa.
Jos palkkasi tuntuu työn vaativuuteen nähden liian pieneltä, niin tuskinpa sitä kukaan korottaa, ellet itse sitä pyydä. Näin toteaa Saga Nyrén, jolle palkankorotuksen ottaminen puheeksi vähintään kerran vuodessa on luonnollinen osa työelämää.
33-vuotias Nyrén työskentelee pääkaupunkiseudulla nopeasti kasvavassa ohjelmistoyrityksessä. Seitsemän vuoden aikana hän on edennyt yrityksessä asiakastyöstä kehittämistehtävien kautta nykyiseen tiiminvetäjän asemaansa.
– Ensimmäisen palkankorotukseni sain jo ennen kuin ehdin pyytää. Tulin töihin toisen vuoden opiskelijana ja aloitin työt harjoittelijan palkalla. Minulle tarjottiin palkankorotusta oma-aloitteisesti ennen kuin itse kehtasin edes kysyä, Nyrén hymähtää.
Sittemmin hän on ottanut palkankorotuksen puheeksi hanakastikin sitä mukaa kun työnkuva on muuttunut ja vastuut lisääntyneet. Tehtävien vaativuuden kasvaessa palkka on ehtinyt vuosien varrella nousta jo kymmenkunta kertaa.
Esihenkilöt ovat suhtautuneet Nyrénin palkankorotustoiveisiin pääosin positiivisesti. Kyse on osittain ohjelmistoalan vakiintuneista käytännöistä mutta myös omasta hyvästä taustatyöstä.
On myös tärkeää miettiä, mitä itse on saavuttanut.
Saga Nyrén
– Tällä alalla ei noudateta taulukkopalkkoja tai tarjota työehtosopimuksen mukaisia minimejä. Myös yrityksen toimintatapoihin kuuluu sellainen sykli, että tietyssä vaiheessa vuotta palkkoja tarkastellaan keskitetysti, Nyrén toteaa.
Hän arvostaa sitä, että avoimuus on palkka-asioissa viime aikoina lisääntynyt.
– Aikaisemmin oli vähän sellaista hyshys-kulttuuria, ettei palkoista ole sopivaa puhua, mutta viime vuosina siinä on edistytty. Toisaalta kyllä ennenkin on kyselty kavereilta ja vertailtu palkkoja keskenään ennen palkkaneuvotteluja.
Itse Nyrén on neuvottelujen pohjaksi pyrkinyt tarkastelemaan palkkatasoa sekä firman sisällä että muissa saman alan yrityksissä. Suuntaviivoja ovat tarjonneet myös ammattiliiton verkkosivujen tiedot siitä, millaisia palkkoja tietyn vaativuustason tehtävissä keskimäärin maksetaan.
– On myös tärkeää miettiä, mitä itse on saavuttanut. Jos palkka on edellisen kerran noussut vaikka vuosi sitten, niin mikä on muuttunut sen jälkeen, mitä on työn alla ja mitä hyötyä siitä on yritykselle, hän painottaa.
Oman palkkansa Saga Nyrén arvioi tällä hetkellä olevan linjassa sekä työnkuvan että kollegojen palkkatason kanssa.
Jonkin aikaa hän työskenteli selvästi muita matalammalla palkalla, mutta siihen oli hyvä syy: hänellä ei vielä ollut oman alansa tutkintoa. Kandidaatin tutkinnon valmistuminen muutama vuosi sitten nosti palkkaa roimasti.
Parhaillaan hän jatkaa työn ohessa opintojaan diplomi-insinööriksi, mikä todennäköisesti tulee aikanaan näkymään myös palkassa. Tutkintojen vaikutusta palkkaan hän pitää hyvänä asiana, koska se kannustaa suorittamaan opinnot loppuun.
Kandintutkintoon liittyy kuitenkin myös Nyrénin ainoa isompi pettymys palkka-asioissa. Valmistumiseen liittyvästä palkankorotuksesta oli sovittu ennakkoon esihenkilön kanssa, mutta tutkinnon valmistuttua korotuksesta päättikin eri ihminen. Lopputulos oli sovittua pienempi ja lisäksi palkkasuositusten vastainen.
– Siinä vaiheessa harkitsin jo muualle töihin lähtemistä. Mutta kun virhe sitten myöhemmin huomattiin, sitä pyydettiin anteeksi, ja vuodessa palkkani nousi kolmen korotuksen kautta 50 prosenttia, Nyrén kertoo.
Nykyisessä palkassaan Nyrén arvioi olevan vielä jonkin verran korotusvaraa.
– Ei se enää ole mikään opiskelijapalkka vaan ihan kokeneen ammattilaisen palkka. Pitää kuitenkin vielä näyttää kynnet tuoreessa esihenkilötehtävässä, hän pohtii.
Jossain muussa yrityksessä hän arvelisi voivansa ehkä saada vielä parempaa palkkaa, mutta toisaalta nykyisessä työssä on monia muita etuja. Esimerkiksi perhe-elämän ja opintojen yhdistäminen työntekoon onnistuu joustavasti, millä on suuri merkitys palkan ohessa.
Kaikkia palkkatasoaan pohtivia Saga Nyrén rohkaisee omaan aktiivisuuteen. Tiiminvetäjänä hän korostaa alaisilleen, etenkin naisille, ettei pelkkä ahertaminen useinkaan riitä palkkatason nousuun, vaan täytyy osata myös itse vaatia.