Leila Rantanen pitää ravintolavaunun tunnelmasta. Aamujunassa se on usein unelias.
Junatarjoilija Leila Rantanen, 62, laittaa kahvin tippumaan. Se on aamujunan akuutein asia.
Kello näyttää 7.20, ja juna nytkähtää liikkeelle Jyväskylän asemalta. Määränpäänä on Helsinki, kertoo kuulutus.
Aamujunat ovat yleensä hyvin rauhallisia, niin on tämäkin.
Ensimmäinen asiakas kurkkii keittiön ovella ja kyselee kahvia, vaikka ravintola on vielä kiinni.
Se ei ole valmista, sillä Rantanen nousi junaan yhtä aikaa matkustajien kanssa.
– En pääse tänne mitenkään etukäteen valmistelemaan tai avaamaan ravintolaa, hän perustelee.
Tiskialtaassa lojuu astioita. Tämä tarkoittaa, että edelliselle junatarjoilijalle on tullut kiire. Ravintolavaunussa työpäivä päättyy siihen, kun juna saapuu junatarjoilijan kotilaituriin. On lähdettävä ovesta ulos, vaikka jotakin jäisi tekemättä.
– Ei näitä kukaan tahallaan seuraavalle jätä.
Leila Rantanen kertoo nauttivansa ravintolavaunun tunnelmasta. Ihmiset ovat yleensä leppoisalla tuulella. Jotkut katselevat mietteissään ulos ikkunasta, jotkut istuvat rohkeasti tuntemattomien pöytiin juttelemaan – nyt kun niin saa taas tehdä.
Rantasesta on mukava seurata, kun matkustajat tutustuvat toisiinsa lasillisen, kupillisen tai tuopin äärellä.
Koronarajoitusten aikana Rantanen erotteli asiakkaita eri pöytiin ja laski, milloin sallittu määrä asiakaspaikoista on täynnä.
Sittemmin hän kyseli kaikilta koronapasseja.
– Osa ei siitä pitänyt. Ravintolavaunua ei ehkä mielletä oikeaksi ravintolaksi. Toisaalta osa asiakkaista koki, että passi lisäsi turvallisuutta.
Kahvi on valmista, ja sen tuoksu leviää vaunun perimmäisiin nurkkiin saakka.
Rantanen kaataa puolet kahvista termoskannuihin ja kantaa ne rappusia ylös ekstraluokkaan. Huojuvilla käytävillä pitää olla tarkkana, ettei kaadu.
Periaatteessa voin kuuluttaa mitä ja miten vain, kunhan en puhu asiattomuuksia.
Leila Rantanen
– Tarjolla kahvia ja teetä, olkaa hyvä.
Kun Rantanen aloitti junatarjoilijana nelisen vuotta sitten, koti tuntui huojuvan aina työvuoron jälkeen. Etenkin Pendolinojen kyyti on seisomatyöläiselle yllättävän heiluvaa.
– Olen jo tottunut siihen, mutta edelleen pitää olla varovainen. Erityisesti silloin, jos joutuu kiipeämään, Rantanen sanoo ja osoittaa ylätasanteella olevia kaappeja.
Rantanen avaa tiskin edessä olevan sermin, ottaa luurin käteensä ja alkaa kuuluttaa: Ravintola on avoinna ja palvelee vaunussa kolme koko matkan ajan. Tervetuloa aamiaisostoksille.
– Periaatteessa voin kuuluttaa mitä ja miten vain, kunhan en puhu asiattomuuksia, Rantanen kertoo lueteltuaan tarjoukset luuriin.
Pian alkaa vaikuttaa siltä, että kuulutus tavoitti kahvintuskaiset.
Rantanen sujauttaa croissantit ja pretzelit uuniin ja alkaa täyttää edellispäivän paistoksia. Joku tulee taas ostamaan kahvia.
– Uuni onneksi huutaa, kun on valmista, muuten croissantit unohtuisivat sinne. Käytännössä olen yhtä aikaa kassalla, keittiössä, tarjoilemassa ja pöytiä siivoamassa.
Seuraavana Jämsä. Pitänee keittää lisää kahvia, Rantanen arvelee.
Vitriinituotteiden täyttämisen lisäksi Rantanen kokoaa salaatit. Muuten miltei kaikki annokset ovat lämmitystä vaille valmiita.
Korkeassa jääkaapissa odottelee läjäpäin lihapulla-annoksia omissa rasioissaan. Ne valmistetaan Juvalla.
Lihapullat ovat Rantasen mukaan ravintolavaunun ikisuosikki. Niitä syödään noin 8 000 annosta kuukaudessa. Tänään lihapullia näyttäisi olevan riittävästi.
– Työvuoron loppuun kuuluu inventaario ja tilausten tekeminen.
Ravintolavaunun aamu on rauhallinen myös siksi, ettei anniskelu ole vielä alkanut.
Viikonloppuiltaisin vaunu täyttyy puheensorinasta ja huomattavasti eläväisemmästä tunnelmasta.
– Varsinkin, jos matkan varrella on jokin iso tapahtuma, Rantanen sanoo.
Hän on ravintolatyön konkari ja kuvailee junaravintolaa hyvin rauhalliseksi, oli viikonloppu tai ei. Joskus täytyy toki huomauttaa, että asiakas on liian päihtynyt ollakseen asiakas.
Häiriökäyttäytymistä on Rantasen mukaan hyvin vähän.
– Jos sitä on, täältä ei saa heitettyä ketään ulos kovin helposti.
Mahdolliset häiriöt Rantanen kertoo hoitavansa yhdessä konduktöörin kanssa. Haastavimmissa tapauksissa seuraavalle asemalle kutsutaan vartija tai poliisi.
Rantanen on oppinut kuulemaan erittäin tarkasti ja kauas sihahduksen, joka tulee tölkin avaamisesta. Toisinaan ihmiset salakuljettavat ravintolavaunuun omia juomiaan ja yrittävät kaataa niitä pöytiensä alla tuoppeihin.
Näistä tilanteista selviää yleensä ihan vain huomauttamalla. Samoin niistä, kun ruokailijan matkalaukku vie yhden asiakaspaikan ja takki toisen.
Vanhempi herra kysyy wc:n sijaintia. Hän ei ole matkustanut vuosiin junalla ja ihmettelee, kuinka paljon vessoja onkaan ja mihin niistä sitten kannattaisi mennä. Myös ravintolavaunun vitriinissä on hänen mielestään liikaa vaihtoehtoja.
Rantasta hymyilyttää.
Vuoro kestää tänään iltaseitsemään.
Helsingissä on muutama tunti odottelua ennen kuin seuraava työrupeama Helsinki–Jyväskylä-junassa alkaa.
Rantanen on suunnitellut lukevansa kirjaa ja ottavansa päiväunet taukotiloissa.
– Joskus käyn tauolla elokuvissa tai vaikka taidenäyttelyssä.
Seuraavana Tampere.
Juttusarjassa ruoan ja juoman ammattilaiset kertovat työstään.