Uutuussarjassa Last of Us sieni on tuhonnut koko yhteiskunnan. Maailmalla elimistöön leviävät loiset ovat huomattavasti yleisempiä kuin Suomessa.
Maailman väestöstä lähes joka kolmannella on loinen suolistossaan. HBO:n uudessa hittisarjassa Last of Us cordyceps-sieni on aiheuttanut globaalin pandemian.
Sarjassa sieni-infektio tekee ihmisistä kannibalistisia zombien kaltaisia olentoja, mutta voisiko tällaista sattua oikeasti?
– Cordyceps on sieni, joka ei aiheuta ihmiselle infektiota kuin poikkeustapauksissa. Siten sarjan pandemia on täysin kuvitteellinen, vastaa Vita Laboratorioissa työskentelevä kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Sakari Jokiranta.
Jokirannan mukaan sieni ei lääketieteessä lukeudu loiseksi, kuten eivät myöskään bakteerit tai virukset. Cordyceps voidaan kuitenkin sellaiseksi ajatella, koska se ei tuota isännälleen hyötyä vaan haittaa.
Vaikka cordycepsin aiheuttama tuho on fiktiivinen, ihmisen elimistöön voi päätyä hyvinkin tuhoisia loisia. Aivoihin voi pesiytyä ameeba ja suolistoon metrien mittainen lapamato.
Onneksi tappavia tauteja aiheuttavat loiset ovat harvinaisia. Maailmanlaajuisesti yleisin loinen on lapsuudessa saatu mato tai alkueläin.
Loisiksi luetaan esimerkiksi erilaiset suolistomadot, ameebat, kirput, syyhypunkit ja täit. Yhteistä loisille on, että ne elävät jonkin toisen eliön kudoksissa, iholla tai turkissa. Ne voivat olla kantajalleen harmillisia – hyötyä niistä ei ole.
Loisten esiintyvyydessä on suuria maiden välisiä eroja. Joissain kehitysmaissa useimmilla ihmisillä on monia loisia. Suomessa valtaosa väestöstä ei kanna yhtäkään loista.
– Suomessa dientamoebiaasi on yleisin loisen aiheuttama infektio. Sitä on noin 15 prosentilla väestöstä, mutta vain harvat saavat sen aiheuttamia oireita. Oireita useimmiten aiheuttavaa giardiaa on noin prosentilla.
Dientamoebia fragilis -alkueläimen aiheuttama dientamoebiaasi tarttuu ulosteen saastuttamasta ruoasta tai juomasta tai suoraan ihmisestä toiseen. Sitä saattavat kuljettaa myös kihomadot. Tyypillisiä oireita ovat ilmavaivat ja pitkittynyt ripuli tai löysät ulosteet.
Oireita useimmiten aiheuttavaa giardiaa on noin prosentilla väestöstä.
Sakari Jokiranta
Giardia lamblia -siimaeläimen aiheuttama giardiaasi saadaan tavallisimmin ulosteen saastuttamasta juomavedestä tai pintaveden saastuttamista kypsentämättömistä ruoka-aineista. Sen oireena voi olla raju vesiripuli.
Tavalliset loiset eivät yleensä aiheuta suurta haittaa. Moni selviää niistä ripulilla, vatsanväänteillä ja pahanhajuisella ulosteella. Vakavampiakin tapauksia kuitenkin on.
Maailmalla entamoeba histolytican levittämä amebiaasi aiheuttaa vuosittain kymmeniätuhansia kuolemia. Se saattaa muodostaa keuhkojen, maksan ja aivojen kudoksiin paiseita, jotka voivat viedä hengen.
Suomessakin on ollut tapauksia, joissa ameeban aiheuttama infektio on tuhonnut maksakudosta tai silmän sarveiskalvon.
Myös halkiomato aiheuttaa maailmalla kuolemantapauksia. Se voi tuhota kantajansa maksan.
– Yksi merkittävimpiä loisia on kapea heisimato, joka voi aiheuttaa moniin kudoksiin, kuten silmiin ja aivoihin, kystia. Suomessakin tiedetään tapauksia, joissa siitä on seurannut epilepsia.
Loiset leviävät eri tavoin. Suurin osa suolistoloisista leviää ulosteen joutuessa suuhun tavalla tai toisella.
Esimerkiksi kihomatoinfektiolle tyypillinen oire on peräaukon kutina. Se aiheutuu paksusuolesta peräaukon iholle munimaan tulevien naarasmatojen kutittavasta eritteestä munien ympärillä.
Munia tarttuu raapiessa sormiin ja yövaatteisiin, ja näin ne pääsevät helposti omaan tai toisen henkilön suuhun. Kihomadot leviävät yleisimmin päiväkoti- ja alakouluikäisillä lapsilla.
Osan suolistomadoista voi saada maaperästä. Esimerkiksi mikroskooppiset koukkumadon toukat odottelevat punkin tapaan ruohonkorsien päässä ohikävelijöitä. Näin ne voivat päästä iholle ja porautua ihon läpi, verenkierron mukana keuhkoihin ja sieltä nieluun. Nieltynä ne voivat kasvaa suolistossa aikuisiksi.
Loisen voi saada myös uimalla. Halkiomadon toukka voi tarttua uimarin iholle, porautua ihon läpi ja päästä sitä kautta verenkiertoon.
Suolinkaisen munat säilyvät tartuttavina maastossa jopa vuosia. Siksi koirankakat olisi tärkeä kerätä pois heti tuoreena.
Anu Näreaho
Aikoinaan vesi mahdollisti Suomessa hyvinkin yleisen lapamadon kiertokulun – tapa poikkesi kuitenkin halkiomadosta. Kun ihmisen ulostetta ei enää päädy järviin entiseen tapaan ja raa’an kalan syöminen on vähentynyt, on lapamatokin lähes kadonnut.
Yleisin tapa suolistoloisten havaitsemiseen on ulostenäytteen ottaminen. Loistartunta voidaan havaita mikroskoopilla tai PCR-testillä, jollaiset ovat tulleet korona-aikana tutuiksi. Suomessa kehitetyllä PCR-testillä voidaan tunnistaa kerralla 25 erilaista loista.
Tavallisissa loisinfektioissa lääkehoito on toimivaa, mutta harvinaisemmissa taudeissa lääkehoito on heikolla tolalla.
– Joitain lääkkeitä siedetään huonosti, tai niiden teho on huono. Lääkeyhtiöt eivät ole näihin juuri satsanneet, koska infektiomäärät voivat olla aika pieniä, Jokiranta toteaa.
Kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n valistustoimien avulla joitain matojen aiheuttamia tauteja on kyetty onneksi merkittävästi vähentämään.
Havaittujen loistartuntojen määrä on kasvanut Suomessa maltillisesti. Turismi liittyy osaan niistä, mutta pakolaisten ja maahanmuuton määrä voi vaikuttaa lukuihin merkittävästi.
– Suositus onkin, että etenkin lapsilla suolistoloisia testattaisiin maahanmuuttotarkastuksen yhteydessä, Jokiranta sanoo.
Osa parasiittitaudeista, esimerkiksi täit, kihomadot ja giardiaasi, voivat tarttua henkilöstä toiseen.
Näihin ja joihinkin muihin loistauteihin sairastuneita tulisikin heti diagnoosin selvittyä muistuttaa mahdollisesta tartunnanvaarasta. Lisäksi tulisi korostaa sekä potilaille että heidän lähikontakteilleen hyvän henkilökohtaisen hygienian merkitystä.
15%
Suomessa dientamoebiaasi on yleisin loisen aiheuttama infektio. Sitä on noin 15 prosentilla väestöstä.