Korona-ajan rajoitukset ovat iskeneet kovasti liikunta-alan yrittäjiin ja kunnallisiin toimijoihin.
Saleja on suljettu, liikuntaryhmiä lopetettu. Kaipuu yhdessä tekemiseen ja ohjattuun liikuntaan on suuri.
Kalenteriin sidotut liikuntaharrastukset eivät kuitenkaan sovi kaikille. Yksi ei halua sitoutua, toisen osallistumisen määrää vuorotyö, kolmas nappaa oman hetken perheajan niin salliessa.
Siksi kunnassa on oltava riittävästi mahdollisuuksia omaehtoiseen liikkumiseen. Kävely- ja pyörätiet ovat vuosia olleet keskeisiä liikuntareittejä, samoin hiihtoladut ja kuntopolut.
Klaukkalan Tornimäen kuntoportaiden suosio on oma lukunsa. Erilaiset striimatut liikuntahetket ovat nekin löytäneet yleisönsä.
Keväisten kelien myötä ulkoilu on yhä helpompaa ja mukavampaa. Pihatöiden tapainen hyötyliikuntakin ajaa saman asian kuin aikataulutettu urheilu.
Lopulta sekä omasta fyysisestä että henkisestä kunnosta huolehtiminen on eniten ihmisestä itsestä kiinni, mutta kunta ja valtio pystyvät omilla toimillaan laskemaan liikkeelle lähtemisen kynnystä.
Jo pelkkä oivallus ympäristön liikuntaan motivoivasta merkityksestä on tärkeä.